Turun linna

Turun linna. Kirjoittanut Josef Julius Wecksell

Suomentanut Uuno Kailas. Ruotsinkielinen alkuteos Åbo Slott.

Entisyyden valkohaamu, linna ajan kadonneen,

Vakavana, suruisasti silmäilevä yli veen,

Muistomerkki haudan, missä vanhaa päätään lepuuttaa

Tahtoneet on vuosisadat – mutta eivät rauhaa saa!

Luona rantas, ennen ylvään, laine hiljaa vaikeroi,

Ja niin oudon syvin äänin mielessäni laulu soi;

Ikuisuuden silmä katsoo syvyydestä tähtiyön

Pienuutt’ ihmisajatusten, sortumusta ihmistyön.

Kuule, hautalaulus laulaa rannan aalto yöllinen,

Kuu kuin kuolinsoihtu nousee ylle tummain metsien;

Taittui kilpes, ruhjoutui, heikko olet, aseeton,

Ajan myöhän anti sulle – ainut – muiston kyynel on.

Sentään – kenp’ ei hellis soraa muuriesi sortuvain!

Sinä näithän Suomen aamun, rusossa sen kimaltain,

Näit sen ensi juovan tulon seutuun vielä pimeään,

Olit ristin lipun turva rannall’ erämaamme tään.

Maasta kyntämättömästä nousi ensi oraat sen;

Seisoit voitonylpeänä niitä yöltä suojaten.

Paatist’ otsaas seppelöivät muistot, kauneimpamme kait,

Taivaan valo ja sen kuva, uskonto ja hyvät lait.

Olit kilpi, olit kalpa, – valost’ armaast’ uneksit,

Kivisen ja teräksisen rintas voittoon kurkoitit;

Kivet sortui, teräs ruostui; sinut luonut käsi vain

Yhä valvoo kansain yllä, rakentaen, jaoittain.

Lähde: Suomen kansalliskirjallisuus. 1936. Osa 10. 1800-luvun ruotsinkielisiä runoilijoita ja kirjailijoita. Toimittaneet E. N. Setälä, V. Tarkiainen ja Vihtori Laurila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.