Tuska (Södergran)
| Tuska Kirjoittanut Edith Södergran |
- Onnella ei ole lauluja, onnella ei ole ajatuksia, onnella ei ole mitään.
- Töytäise onneasi että se särkyy, sillä onni on paha.
- Onni tulee hiljaa aamun huminana nukkuvissa pensaissa,
- onni liukuu pakoon pilvikuvina sinisen syvyyden yli,
- onni on sydänpäivän helteessä uinuva keto
- tai rannaton meren lakeus auringonsäteiden alla.
- Onni on voimaton, hän nukkuu ja hengittää eikä tiedä mistään.
- Tunnetko tuskan? Hän on väkevä ja suuri, hän on salaa pusertanut kätensä nyrkkiin.
- Tunnetko tuskan? Hän hymyää toivon hymyä itkenein silmin.
- Tuska antaa meille kaiken tarvitsemamme – hän antaa meille avaimet kuoleman maahan,
- hän työntää meidät portista sisään, kun epäröimme vielä.
- Tuska kastaa lapset ja valvoo äitien keralla
- ja takoo kaikki kultaiset vihkisormukset.
- Tuska hallitsee kaikkea, hän silittää ajattelijan otsaa,
- hän kietoo korun himoitun naisen kaulaan,
- hän seisoo ovella miehen tullessa rakastetun luota.
- Mitä vielä tuska antaa lemmikeilleen?
- En tiedä enää.
- Hän antaa helmiä ja kukkia, hän antaa lauluja ja unia,
- hän antaa tuhat suudelmaa, jotka kaikki ovat tyhjiä
- hän antaa ainoan suudelman, joka on tosi.
- Hän antaa meille ihmeelliset sielumme ja kummalliset halumme,
- hän antaa meille ylintä elämässä:
- rakkauden, yksinäisyyden ja kuoleman kasvot.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.