Vähän vastausta Hämäläiselle

Wähän wastausta Hämäläiselle. Kirjoittanut Kustaa Paturi

17.12.1864

Lähetetty.

Wähän wastausta Hämäläiselle.

Suomettaren 273:ssa n:ssa löytywään kirjoitukseeni ”weroasia” Hämäläinen 50:ssä n:ssa kirjoituksessansa ”wauhat ja uudet weroparselit", asiasta puhuttuansa yleisesti ikään kuin jälkimaineeksi jatkaa seuraawaista:

”Maamies” äskettäin ”Suomettaressa” puhuu yhtä ja toista weroparseeleista. Muun ohessa laski maamies maalle senki hullutuksen että weroparseeleille wuosittain ei pitäisi panna niiden luonnollista wuoden hintaa, waan että hinta pitäisi arwattaman senkaltaisen tawaran mukaan jommoiset weroparseelit oliwat, koska ne muinaiseen aikaan weroparseeliksi määrättiin. Mutta maamies on unhottannut sainoa, mistä nyt saataisiin näytteitä, kummoisia werotawarat oliwat wiisi kuusi sataa wuotta sitte; mutta semmoisiin joutawiin ei tarwitse monta sanaa tuhlata. Ne asetukset, jotka säätäwät weron, määräämät myös että se on maksettawa hywässä ja kelwollisessa tawarassa".

Niin kuin edellä kerrotusta näkyy Hämäläinen ei ”tarwitse” joutawiin hullutuksiin monta sanaa tuhlata; näetsen ”ne asetukset, jotka säätämät weron, määräämät myös että se on maksettawa hywässä ja kelwollisessa tawarassa”. No niin, asetukset olisiwat yhdeltä puolelta suorat ja järkähtämättömät luonnon muuttumattomat lait, mutta toiselta puolelta myötääwäiset niin kuin kummilastikumi-kentä. Ei hopussa sataakan ajastaikaa eletä; pyydän Hämäläistä olemaan kärsiwällisen, tuhlaamaan wielä wähän aikaa, ja seuraamaan minua ensin Suomen isompain kaupuntein torikauppaa tarkastamaan, kuinka hullutuksellinen laatu siellä näyttää olewan hywän ja hywän, kelwollisen ja kelwollisen tawaran hinnalla eli oikeastansa sanoen armolla. Ottakaamme esim. tarkataksemme kahta tawaralajia woita ja heiniä; jos hywään aikaan osaamme torille ehkä saamme tawata seuraawan tapaista kauppaliikettä: yhdellä on myytäwänä woita jonka kiittää olewan hywää eikä alhaisen tapaiset ostajat tee erityistä wasta muistutusta, ainoastansa etewämmän näköiset antoiwat ruokawoin nimen, kauppa kulkee 15 kop. hinnalla naulasta. Mennäämpäs toisen woinmyyjän tykö se kiittää woinsa olewan hywää nuoresta kuoresta kirnuttua, seulotuilla hienoilla ja pestyillä suoloilla suolattua, jonka ostajat tawaran näöstä ja mausta huomaa toden olewan, ja kauppa käy wähemmissä ja isommissakin osissa 18 kop. hinnalla naulasta. Mennäämpäs kolmannen woinmyyjän tykö, jolla on joku osa woita kauniissa lehtipuista tehdyissä wähäisissä tynnyreissä, ulkoa merkitty Meijerin nimimerkillä, joku osa woita pieninä palaisina kaawassa likistettyjä, joissa myös on joka palassa Meijerin nimimerkki, kumpaisissakin wielä erinäinen merkki mikä osottaa jos on suolattua tai suolatointa; myyjä kehuu että heillä ruokitaan karjaa niin ja niin hywin, joten lypsäwät woimallista maitoa, lypsyn edellä pestään lehmän utareet, sekä kehlot joihin maito pannaan kuortumaan on semmoisella maalilla maalattu joka ei likoo, kehlot pestään harjain kanssa kolmella wedellä perällään ja wielä sitte harjalla kuiwataan, lämmin pidetään Meijerissä lämpö-mittarin jälkeen, jottei maito josta woi tehdään saa millään tapaa pahaa eikä kitkerää makua, annetaan waan olla kuortumassa niin ja niin monta tuntia ja woi ”walmistetaan yhtä ruokollisesti ja waruisasti loppuun asti ja mikä osa suolataan, suolataan Lyneburgin puhdistetulla suolalla, jotta siinä (woissa) on erinomaisen hieno hajukin ja maku ikään kuin Kiinan keisarihuoneen paraassa teessä, sekä pysyy hywänä ja nuoren makuisena suolattu woi toistakymmentä ja suolatoin kuusi seitsemän kuukautta, jos on waan raikkaassa upposuolawedessä, ja että heidän woista saadaan Pietarissa läpi wuoden 12 ruplaa puudasta ja sinne on woi wietykin ja olisi etusampi ollut wiedä tämäki hinnan wuoksi kuin tänne tuoda kaupalle, mutta tuotiin lännetkin maistimiksi ja totuttamiseksi hywän woin syöntiin, ja pyytää hintaa isommassa osassa 21 ja wähemmissä 25 kop. naulasta. Eräs ostaja sanoo olewansa Pietarin woinkaupan kanssa tuttu ja kyllä totta olewan mitä myyjä puhuu, mutta se on Pietarissa, johonka on äjä matkaa; kauppa käwi kuitenkin myyjän pyydetyn hinnan jälkeen, — Mennäämpäs heinänkauppaa tarkastamaan yhdellä myyjällä on puhtaita hywäntekoisia korte- suo- ja luhtasekaisia heiniä, myyjä kiittää heinät olewan hywiä ja haisewanki niinkuin maltaat, joka onkin tosi sillä kortteet haisee imelälle, myyjä ja ostajat hieroo kauppaa ja kauppa päättyy 10 kop. hinnalla leiwiskästä. Mennäämpäs toisen heinänmyyjän tykö, se kiittää oleman heinänsä nuorena niitettyjä hywiä nurminiitun heiniä, kauppa käypi 13 kop. hinnalla leiwiskästä. Mennäämpäs wielä kolmannen heinänmyyjän tykö, sillä ou hywää timoteen ja apilan sekaisia heiniä, myyjä kehuu heinänsä oleman sonnitetussa pellossa käswänneita, nuoren kaswoisena tehtyjä, niin hywiä ettei luontokappale kaipaa jywänwäkeä kuin saapi semmoisia heiniä syödä, kauppa käypi 16 kop. hinnalla leiwiskältä. Kaikilla kumpaisenki tawaralain myyjillä oli hywää ja kelwollista tawaraa, mutta hinnalla oli kuitentin iso ero.

(Jatk.)

19.12.186

Wähän wastausta Hämäläiselle. (Jatko 294 n:oon).

Tapaantuisiko joku markekongin laskia tarkastamaan wasta kerrotun tapaista torikauppaa ja hän tuntisi asetusten säätäwän että weroparsellit owat maksettawat hywässä ja kelwollisessa tawarassa, mutta ei olisi siitä aaweksinutkaan että tawaran arwo weroparselleissa pitäisi wastaaman alkuperäistä arwoa ja koska hän huomasi kuitenkin että oli ainakin kolmen erihintaista yhden nimellistä kelwollista ja hywää tawaraa, tulee kysymys minkä kelwollisen tawaran hinta hänen pitää ottaman markekonkilaskussa? No kysymystäkös eli arwostelemista siinä on? Wissimmästi keskihintahan pitäisi weron maksoon tarkoitettaman. Keskihinnan määräisi martetongin lastia. Mutta nyt täytyy wielä tuhlata sanoja ja aikaa jos tahdotaan tarkata olisko se oikeudellisesti perustettu ehkä olisi markekongin laskia tuunon waatimuksen ja käsityksensä mukaan tehnyt. Koetaampas onkia perustusta asiassa. Wielä on Suomessa maanpaikkoja eli kuitenkin yksityisiä wähempiä perheitä joilla on ainoastansa sawupirtti lämpimänä huoneena, siinä on kanainkoppi wuoteen alla (on tuo wielä moniaan tupahuoneessakin likellä pääkaupunkiakin), kopassa porsaita, wasikoita laattialla, wielä wäliin hewonenki, maitoo säilytetään samassa huoneessa. Wasta kerrottu tapa on wähitellen muuttunut, toisin paikoin ennemmin toisin hiljemmin. Esim. Hämeessä wanhat rakennukset, kellarit, kiwijalat, puuseinät ja wanhempain ihmisten esiwanhemmiltansa kuultut puheet suuntaa ja saattaa siihen päätökseen jotta noin pari sataa wuotta takaperin ”vielä suurin osa, eli joksikin yleiseen talonpoikaisten lämpimät huoneet oliwat sawupirttejä, sekä niissä luontokappaleita että maidot. Kysytäänpäs mainitulta aikakaudelta, jolloin puhtauden käsitys oli niin alhaisella kannalla jotta luontokappaleita oli koko talwikauden samassa huoneessa kuin ihmisetkin ja jossa maitokin säilytettiin, walmistettiinko silloin paraan laatuinenkaan woi niinkän hylwä kuin nykyisin huonoin laatu joka taitaa kelwollisen tawaran nimeä kantaa? Selwän järjen waakalla punniten täytyy wastata ei. Pannaanko heinäin hywyys samoten kysymykseen, kuin tiedetään koskenperkauksen, niittuojituksen ja suowiljelyksen sata wuotta takaperin Suomessa olleen joksikin tuntematoin asia, joten, wasta mainittuja toimia ennemmin, niitut oliwat wesikkoja ja heinät korte- suo- ja luhta-heiniä suuremmassa määrässä kuin nykyisten luonnon niittujen heinät. Jos niin olisi asia että werotawarat katsottiin yleisen tawaram käsitys kannalta, niin werot olisi arwossaan korkeentunneet ja siten korkeentuwat miten parsellina olewa tawara laatuusa puolesta parantuu arwossaan yleisessä katsannossa. Edellä olewasta torikaupantartastus wertauksesta tulemme huomaamaan että 15 naulasta paraan laatuisesta woista summakaupassakin, saadaan yhtä paljon hintaa kuin 21 naulasta huonomman laatuisesta paraasta, jota myös kantaa kelwollisen tawaran nimeä ja on parempaa kuin siihen aikaan jolloin yleisesti walinaiseksi kirjoitettiin maawerokirjaan, sekä 11) leiwiskästä paraan laatuisista heinistä hintaa yhtä paljon kuin 16 leiwiskästä huonointa laatua paraita, joka myös kantaa kelwollisen tawaran nimen, laadussansa. Asia on selwä kuin päiwä walkonen että jos nykyisin tahdottaisi suurinta omanwoiton wiisautta käyttää weroparsellien muutossa, niin ei pidä katsottaman taka- eikä eteenpäin satoja wuosia muuta kuin sanottawan samannimellillen tawara kuin tawara ennen, nykyisin ja wastapäin, woita ja heiniä pannaan suuri osa weroparselleitsi, ja niitä ei saa luonnossa maksaa, muuta kuin rahassa ja silloin paritsat päälle kuin keskimarkekonki on halwempi wuotuista marketongia, mutta ei weron maksajalle anneta palkintoa jos keskimarkekonki on halwempi wuotuista markekonkia, sitte ei keski markekonki merkittisikään mitään — ja warmasti taidetaan toiwoa wuotuiset markekongit laskettawan edelleen sikäli paremman tawaran käsityskannalta kuin parempi tawara tulee yleiseksi ja wielä hallawuosinakin sen paremman wiljalaadun mukaa» kuin ulkomaalta tuodaan; eli tarwitseekos werrata parainta tawaralaatua tulemaan yleiseksikään kuin ”ne asetukset jotka säätäwät weron, määräälvät myös että se on maksettawa hywässä ja kelwollisessa tawarassa” ilman tawaralaadun eroitusta, kuinhan waan saman nimen alle kuuluu; pidetään tähän asti parempilaatuisen tawaran parempi arwo woittonamme ja yks kaks eteenpäin kulkein saadaan nykyisen yleisen alhaisemman laatuisen 10 heinä leiwiskän siaan muuttumaan 10 leiwiskää paraanlaatuisia, niin se tekee yhtä paljon kuin 16 leiwiskää edellä mainittua huonointa laatua, joten päästään kymmenestä kuuteentoista. Samalla tawalla päästään woin alhaisemmanlaadun muutoksella wiidestätoista yhteenkolmatta. Omanwoiton wiisaudelle olisikin suurinta takaperoisuutta ja hulluutta jos Suomessa todenteolla seurattaisi yleisen siwistyksen edistyttäwää järkeistieteen periajatusta että maaweron maksajoilla pidettäisi samallainen omanansion pää-oman oikeuden pyhitys kuin muilla; näetsen kaikkein raastettawia wuorolaisia ja alammaisiahan ne owat; eikä sääksen ääni kuulu taiwaaseen, wakuuttaa wanha sananlasku. Veroasiassa ei kuitenkaan saata niin tapahtua, mutta oudolta näyttää se kuin julkisuudessa maaweroa maksajain weroa liikuttawassa asiassa nostetaan puhetta että heidän parempi taitonsa ja suurempi kulunsa, mitä tulee paremman laatuisen tawaran walmistuksessa, yhtä suuresta paljoudesta, pitäisi luettaman yksinomaiseksi omaisuudeksensa, tuota wastaan torwennetaan täyttä kulkkua semmoiset olewan joutuwia hullutuksia, joihin ei kannata monia sanoja tuhlata, sekä rohjetaan irwistellä satain wuosien (etentin kun pannaan wuosisatoja mielin määrin) olewan kylläksi peittämään niin hywin järjenwalon, ihmistunnon, kuin kaiken historian tiedon, minkälaatuisia ja arwoisia weroparsellit oliwat siihen aikaan kuin ne yleisen kirjoitettiin wakituisiksi maawerokirjaan eli sitteinmin on ollut ja käsitetääu etteiwät wanhepina aikoina parempia ollut. No niin Weroparseelien alkuperäisen hywyyden laatu ja wertaeleminen nykyisien monilaatuisien tawarahintain eroituksia lienee mahdotoin punnita ja panna kysymykseenkään markekontilaskussa ja weroparseelein muutossa, sekä tuo olisi liikaa armeliaisuudeu helleyttä, että ylellistä järjen waiwaamista joka ehkä sekauttaisi hullulammin mutaan. Tieten oman woiton wiisaus huutaa: ei, ei niistä semmoisista uusista keinoista ole, ollaan wain wanhallaan, niin tiellä pysytään, waikka sokkosilla; olemmehan Suomalaiset entisten noitain jätteitä, me woimme lumota historian silmät, jos emme tahtoisikaan ihmisarwossa, oikeudentunnossa ja keinollisuus kuluussa edistyä myideen kansain rinnalla, Elkäämme Suomalaiset kuitenkaan niin alentako itsemme, kokokaamme edistyä, jalostua!

Maamies

Lähde: Suometar 17/12/1864 ja 19/12(1864)

Katso myös

• Kustaa Paturi; Veroasiaa (Suometar 23.11.1864)
• Vanhat ja uudeet veroparseelit (Hämäläinen 2.12.1864 ja 9.12.1864)