Valtiopäivistä IV (Rosenborg)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valtiopäivistä III (Rosenborg) Valtiopäivistä IV (Rosenborg)

Kirjoittanut Johan Wilhelm Rosenborg
Valtiopäivistä V (Rosenborg)




Waltiopäiwistä IV

(Jatko n:oon 70)


Säätyjen järjestämisestä.

”Säätyjen järjestämiseen kuuluu sitte se, että kullakin säädyllä on puheenjohtajansa, joka niissa asiat ilmaisee, johtaa mietiinöitä ja lausuu päätöksen. Puheenjohtajana aatelissäädyssä on maamarsalkki; muista säädyistä niin niin kutsuttu puhemies.”

"Mitä aateliston puheenjohtajata koskee, oli se selwä että wuoden 1636 ritaristonhuoneen järjestys, samalla kuin wuoden 1733 waltiopäiwäjärjestys kadotti laillisuutensa, uudelleen sai laillisen woimansa ja tämän lain 5 §:län mukaan on tämän säädyn puheenjohtajan nimittäminen hallitsijan wallassa. Tämä tapahtuu nyt siten että waltiopäiwille kutsumisessa mainittuna päilwänä, jolloin waltiopäiwät muinoin koreisiin waatteisiin puettuen julistjain lausumalla ulospuhallettiin, niin kuin sitä sanottiin, s.o. wirallisesti julistettiin alkaneiksi, nimittäin Suomen suuriruhtinas sen henkilön, joka waltiopäiwillä on aateliston mietinnöitä johtawa, ja jota tawallisuuden mukaan otetaan herrainluokan jäsenistä. Seremoniaan kuuluu wielä että se nimitetty maanmarsalkki on hallitsijan jätettäwä niille kahdelle ritaristonhuoneen-matrikelin mukaan wanhimmille kreiweille, jotka waltiopäiwille owat löydyttäyneet. Nämä saattawat hänen ritaristonhuoneen johtokunnalle kaikkien sen alle kuuluwain wirkamiesten kanssa.”

Mitä papissäätyyn kuuluu, pidettiin 1778 wuotuisilla waltiopäiwillä Ruotsin arkkipiispaa säädyn omawaltaisna puhemiesnä, niinkuin tapana oli ollut ennen wuotta 1680, jonka ohessa wuoden 1779 waltiopäiwäpäätöksessä 5 §:lässä mainitaan wuoden 1617 waltiopäiwäjärjestystä, waikka nimitetyssä säännössä tyhjään haetaan semmoista käskyä, ellei semmoisena pidetä sääntöä että arkkipiispa aatelttomain säätyjen puolesta toivottakoon onne kuninkaalle waltiopäiwia awatessa. Waltiopäiwlllä Porwoossa oli silloinen Turun piispa Tengström säädyn puhemies. Hän oli myös ainoa lasnäolewa piispa, sillä silloinen Poowoon hippakunnan piispa waltiopäiwäin alkaessa oli sairasna ja kuolikin waltiopäiwäin kestäessä. Sen ajan jälkeen on Turun hippakunta korotettu arkkihippakuunan etewyyteen ja armoon, ja hippkunnan piispa arkkipiispaksi keisarillisen kuulutuksen mukaan heinät. 8 päiwältä". joka loppuu sanoilla — — ””että nykyinen Turun hippakunta tästälähin tulee kantamaan Suomen Suuriruhtinaskunnan arkkihippakunnan nimen, ja että siis se henkilö, jolla tämä hippakunta on, tulee arkkipiispana ollen olemaan papissäädyn korkein päämies ja johtaja.”

Mainitun kuulutuksen kautta on siis papissääty saanut omanvaltaisen puhemiehen, mutta ennenkuin Suomen arkkipiispa woipi mainittua wirkaa toimittaa, täytyy hänen Suomen Suuriruhtinaan edessä wannoa sen kaawan jälkeen kuin 6.nessa §:lässä jo mainitussa waltiopäiwäpäatöksessä säädetään.”

Porwaris- ja talonpoikaissäädyt pyytiwät 1778 wuotuisilla waltiopäiwlllä kuninkaalta. että hän armollisesti tahtoisi silloin ja wastakin walita puhemiehet näille säädyille. Kuningas myöntyi tähän pyyntöön ja se määräys pantiin siis 5:denteen §:lään mainitun wuoden waltiopaiwäpäätökseen, että puhemiehet näille säädyille wastaedes olisiwat kuninkaan pantawat.” — — ”Sitte kuin puhemiehet owat nimitetyt, pitää heidänki wannoa säädetyn kaawan jälkeen, niinkuiu 6:nessa §:lässä monestimainitussa 1779 wuotuisessa waltiopäiwäjärjestyksessä määrätään.”

"Paitsi puheeujohtajoita tarwitaan säätyjen-kokouksissa ja mietinnöissä myös sihteerit, jotka kirjoittamat säätyjen pöytäkirjat ja säilyttäwät niille annetut kirjoitukset. Aatelissäädyssä toimittaa sitä wirkaa wanhan tawan mukaan ritaristohuoneen sihteeri. Papis- ja porwarissäädyt walitsewat itse jokaisiksi waltiopäiwiksi sihteerinsä, mutta mitä talonpoikaissäätyyn kuuluu, niin sille ei ole jo muinoisista ajoista alkaen katsottu hywäksi antaa itsensä walita itselleen sihteerinsä.”

”11 §:län mukaan 1723 wuotuisessa waltiopäiwäjärjestyksessä oli talonpoikaissäädyn sihteeri maanmarsalkin ja niiden kolmen aatelittoman säädyn puhemiesten walittawa. ja niiden walitsijain tueksi piti otettaman yksi aateliton mies, joka ymmärti ””maanhoitoa ja talonpoikain tarpeita””, kuitenkaan ei saatettu säädylle pakolla antaa sihteeriä Wasten säädyn tahtoa. Tämä herkesi olemasta laillinen 1772, ja sen jälkeen nimitti kuningas taas säädyn sihteerin 1617 wuotuisen waltiopäiwäjärjestyksen mukaan. Kun mainittu sääntö määrää senki että säädyn pöytäkirjan kirjoittajan pitää olla walanwannonut, säättiin wuonna 1778 waltiopäiwillä walan kaawa, jonka jälkeen wala olisi wastaedes tehtäwä.”

(Jatk.)


Lähde: Suomen Julkisia Sanomia, n:o 73, 24.9.1863