Valtiopäivistä V (Rosenborg)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valtiopäivistä IV (Rosenborg) Valtiopäivistä V (Rosenborg)

Kirjoittanut Johan Wilhelm Rosenborg
Valtiopäivistä VI (Rosenborg)




Waltiopäiwistä V

(Jatko n:oon 72)


Määräajasta,milloin säädyt pitää kutsuttaman waltiopäiwillä ollessaan kokouksiansa pitämään.

"Niinkuin 1723 wuotuisen waltiopäiwäjärjestyksen 16 §:ssä säätään, pitäisi, ””milloin jonkun säädyn on kokoutuminen, puhemiehen ilmoittaa siitä jo päiwää ennen portille naulatulla julistuksella, jossa sääty pitää kokouksiaan.”” Tämä sääntö lienee wieläkin pidettäwä laillisessa woimassaan olewana, waikka kyllä Kustawi kolmannen aikaan jolloinkulloin tapahtui niinki, että julistus tapahtui samana päiwänä ja wälistä waan muutamia tuntia ennen kotoutumista. Niin tapahtui tawallisestl aatelissäädylle, kun Kustawi tahtoi tölmäistä säädyssä löytywän wastustelemisen, eikä jättää sen johtajille aikaa woimiansa järjestämään. Tämä kohtalo tuotti kuitenki toiselta puolella monta wäitöstä wastaansa ja toiselta taas monta penausta että siten oli tapahtunut, syystä että kuningas tahtoi jonkun erikoisen asian silloin wälttämättömästi mietittäwäksi. Sellainen sekoitus hallituksen puolelta on kaikkia muuta waan ei perustuslaillista, ja se olisi ollut jokaisen maanmarsalkin ja puhemiehen welwollisuus ettei totella semmoista waltakäskyä."


Maanmarsalkin ja puhemiesten oikeuksista ja welwollisuuksista.

"Maanmarsalkilla ja puhemiehilla on kullakin säätynsä puolesta walta, niin kuin jo on mainittu,määrätä aika milloin säätyjen kokoukset pidettätööt ja niihin kokoonkutsua säätyjen jäsenet. Heidän welwollisuutensa on myös niissä ilmoittaa asiat ja johtaa mietinnöt sekä pitää puheltaissa järjestyksestä huoli, ottaa huomioon ja esitellä ne mietteet, joita jäsenet lausuwat, ja lausuttujen mietintöjen johdosta, kun wäitteleminen waan on lopetettu, esitellä ehdotuksia päätettawäksi eli äänestettäwäksi, jotka ehdotukset pitäwäy olla semmoiset, että niihin käypi wastaaminen sanoilla: niin tahi ei (ja eller nej). Itsellänsä heillä ei ole äänestämäwaltaa. He eiwät siis saa olla yhdenkään kysymyksen wäittelemisessä eiwätkä äänestämisessä osakkaina. Ainoastaan siinä tapauksessa, että he pitäwät jonkun säädyssä sattuneen asian perustuslakia eli säädyn hywäksymiä järjestyssääntöja wastaan sotiwana, on heillä walta tehdä siitä muistutuksia sekä esitellä mitä he siinä suhteessa luulewat olewan wälttamätöintä tehdä.

Woipiko maanmarsalkki eli puhemies olla suostumatta esittelemään asian semmoisena, kuin säätyjen kesken lausutut mietteet waaliwat? Tämä kysymys tuotti Kustawi III:nen aikaan monta kiiwasta kiistaa eduskunnassa, warsinki 1789 wuotuisilla waltiopäiwilla. Asiata wäiteltiin etenki aatelissädyssä, silla aatelittomissa säädyissä, joidenka useimmat jäsenet, wainoten silmittömästi aatelistoa, äänestiwät kuninkaan mielen mukaan, ei sanasota ollut niin silmäänpistäwä. Kuninkaan puolue toki silloin wäittää, että maanmarsaltti muka on Kuniukaallisen Majesteetin siainen, eikä ainoastaan puheenjohtaja waltakunnan ensimäisessä säädyssä. Tämä oppi oli keksitty ainoastaan sitä warten että kunlngas woisi määrätä säätyjen wäitökset puheenjohtajan awuin, jotka suurimmaksi osaksi oliwat hänen walitsemansa. Sotiwa kaikkia perustuslaillisia oppia wastaan on se myös yleisen oikeuden piiristä karkoitettawa, sillä sen perustusmietteiden mukaan ei hallitsijalla ole eduskunnassa yhtään omain mietteidensä siaista. Hän ilmoittaa mietteensä waltakunnan hoitama-asioista säädyille yhteisessä kokouksessa waltakunnansalissa, elikkä kirjallisesti ehdotusten jättämällä säätyjen puheenjohtajille, ja saapi samalla lailla säätyjen vastaukset niihin. Ainoastaan sillä lailla hän keskustelee waltakunnan säätyjen kanssa. Mitään oikeutta waikuttaa säätyjen mietintöihin kysymyksessa olewista asioista, hänellä ei ole. Jos muutamia hallitsijan neuwonantajoita eli hänen korkeita wirkamiehiänsä istuu säädyissaä niinkuin aatelissäädyssä tapahtuu, niin he ottawat siansa ei hallltsijan edusmiehinä mutta säädyn jäseninä, ja he eiwat siis lausu hallitsijan, waan omia mielipiteitänsä. Maanmarsalkki ja puhemiehet eiwät ole kuin waltakunnan säätyjen jäseniä, jotka on pantu johtamaan ja perääkatsomaan säätyjen keskusteluja, ja he eiwät siis woi olla hallitsijan henkilön sijaisina, eiwätkä wastaanottaa häneltä ohjesääntöjä, sillä heidän täytyy, walansa mukaan pitää perustuslait johtonansa. Maanmarsalkin wala sitoo hänet tosin hallitsijan oikeutta kaiken moimansa ja wointinsa mukaan wahwistamaan, säilyttämään ja pitämään, mutta se käskee myös hänen suorastaan ja pelwotta warjelemaan ritariston ja aatelin etuoikeuksia, ja waltakunnansäätyjen wapauksia ja oikeuksia. Melkeen samaa sisältäwät aatelittomainki säätyjen wakuutetut walankaawat, sillä lisäyksellä, että nämä eieät saa sallia semmoisten ehdotusten tekemistä, jotka sotiwat kuninkaan waltaa eli waltakunnan säätyjen oikeuksia wastaan.

(Jatk.)


Lähde: Suomen Julkisia Sanomia, n:o 74, 28.9.1863