Valtiopäivistä I (Rosenborg)

Valtiopäivistä I (Rosenborg)

Kirjoittanut Johan Wilhelm Rosenborg

Waltiopäiwistä I

Suomennettuja otteita Professor Rosenborgin kirjasta "Om Riksdagar".

Ennenkuin professori Rosenborgin mainittu kirja tulikaan painosta ulos, kuului jo huhu, että se suomennettaisiinkin heti walmiiksi painettua. Kuin painaminen kuitenki käwi niin pitkään, että kirjan walmiiksi tultua ei enää olisi ennättänyt sitä kääntää ja painaa ennen tulewain waltiopäiwäin alkua, jäi koko suomentamisen tuuma toistaiseksi.

Tämä kysymyksessä olewa kirja on mitä tärkein käsikirja waltiopäiwämiehille, waan kuin kaikki waltiopäiwämiehemme eiwät osaa ruotsia, jotta woisiwat lukea sitä kantakielellä, emme luule haittaawan, että nyt sekä wastakin suomentelemme tähän joitakuita sen tärkeimpiä kohtia, jotka koskewat paiwän kysymyksiä, niinkuin Professori Rosenborg itse on antanut luwan tehdäksemme.

"Waltiopäiwamiesten palkoista."

"Se on luonnostaan lankeawa että aateliston sukujen edusmiehillä, jotka owat oma waltaisia waltiopäiwämiehiä, ei ole oikeutta waayia itsellensä keltään waltiopäiwillä olemapalkkaa. Mitä taas niihin kuuluu,jotka owat aateliston sukujen puolesta wulmehtinä, niin se kyllä woisi tapahtua että semmoiselle maksettaisiin palkka niiltä joiden asiata hän ajaa, waan semmoista ei tulle kysymykseenkään, koskahan kokemalla on hawaittu että semmoiset wulmehtit päinwastoin owat antaneet maksun waltuuskirjan antajoille. Samate saawat piispatkin, jotka owat omawaltaisia waltiopäiwämiehiä, maksaa itse kulunkinsa waltiopäiwillä ollessaan. Toisin on kohtalo walittujen edusmiesten kanssa muissa säädyissä. Ne saawat palkkansa sen mukaan kuin 7 § 1723 wuotisessa waltiopäiwäsäännössä määrää, siten että waltiopäiwämies saa wapaan ja tarpeen mukaisen ylöspidon ja matkarahan niiltä, joiden edusmiessä hän on. Mutta millä keinoin palkan suuruus määrätään, siihen puututaan selwiä sääntöjä. Tawallisesti on se määrätty walittaissa, toisinaan jälemminkin".

"Mitä siihen kysymykseen tulee, kutka waltiopäiwämiesten palkkoja maksamaan owat welwolliset, saattaa siihen kyllä ylipäätään wastata, että kaikki ne owat wewoitetut olemaan osakkaina maksussa, joilla on oikeus olla osakkaina waltiopäiwämihen walitsemisessa, mutta tämä lause sietää kuitenkin joitakuita lisäyksiä ja selityksiä, sillä semmoisetkin, joilla ei ole oikeutta olla walitsemisesa osakkaina, woiwat kuitenki olla welwoitetut olemaan osakkaina palkan maksamisessa.

Mitä esinnäkin papissäädyn waltiopäi.wämiesten palkkoihin kuuluu, niin ne on jaettu kirkkoherrain kesken. tawallisesti siihen katsoen kuinka isot alueet kullakin on. Niinkuin Kunink. Majest. sääntö Turun hiippakunnalle maalis. 28 päiwältä 1732 määrää, ei pappien leskien, jotka armowuota nauttiwat, kuitenkaan tarwitse olla waltiopäiwämiesten palkkain maksamisella rasitettuina.

Porwarisäädyssä owat kaikki osakkaina, joilla on porwarin oikeus. kukin sen jälkeen kuin hän maksaa weroa kaupungin kassaan, olkoonpa heillä eli ei oikeus olla walitsemisessa osakkaina.

(Jatk.)

Lähde: Suomen Julkisia Sanomia, n:o 68, 7.9.1863