8 Luku: Karkaaminen sekä luvaton poisjääminen palveluksesta
Joka luvattomasti poistuu siltä paikkakunnalta, missä hänen on palveltava, tai siitä komennuskunnasta, johon hän kuuluu, ja pysyy poissa, katsottakoon karkuriksi, ellei hän, kun poistuminen on tapahtunut rauhan aikana, palaa takaisin kolmen vuorokauden, mutta kun se on tapahtunut sodan aikana, yhden vuorokauden kuluessa; kuitenkaan älköön sitä, että sotilas, joka kuuluu alipäällystöön tai miehistöön eikä vielä ole palvellut kuutta kuukautta, muulloin kuin vihollisen ollessa lähellä poistuu komennuskunnastaan tai siltä paikkakunnalta, missä hänen on palveltava, katsottako karkaamiseksi, jollei hän ole poissa rauhan aikana yli viiden ja sodan aikana yli kahden vuorokauden.
Jos asianhaarat selvästi osoittavat, että 1 momentissa mainituissa tapauksissa ei ole ollut tarkoituksena vapautua sotapalveluksesta, älköön poistumista karkaamisena pidettäkö.
Karkaamisesta rauhan aikana, kun rikosta ei ole tehnyt kaksi henkilöä tai useammat siitä keskenään sovittuaan, tuomittakoon syyllinen vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi tai virasta erotettavaksi. Jos rikos uusitaan, rangaistakoon tekijää virasta erottamisella taikka vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksi vuodeksi sekä, jos se vieläkin uusitaan, kuritushuoneella enintään kahdeksi vuodeksi.
Jos karkuri vapaaehtoisesti palaa komennuskuntaansa tai ilmoittaa sellaisen aikomuksen asianomaiselle papistolle, kruununpalvelijalle, poliisikamarille tai maistraatille, pidettäköön sitä lieventävänä asianhaarana.
Jos joku, joka on velvollinen palvelemaan liikekannalle pannussa sotaväenosastossa tai on pestattu laivapalvelukseen, karkaa, tuomittakoon, ellei syyllinen ole vikapää rangaistukseen 79 §:n mukaan, kuritushuoneeseen enintään kahdeksi vuodeksi.
Jos karkaaminen tapahtui sodan aikana, olkoon rangaistus kuritushuonetta vähintään kaksi ja enintään kahdeksan vuotta. Jos rikos tehtiin vihollisen nähden, pidettäköön sitä raskauttavana asianhaarana.
Jos kaksi tai useammat, siitä keskenään sovittuaan, ovat karanneet, tuomittakoon rauhan aikana kukin heistä kuritushuoneeseen enintään kuudeksi vuodeksi tai vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi sekä, jos rikos tapahtui sodan aikana tai vihollisen nähden, kuritushuoneeseen vähintään kolmeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Upseeri tai alipäällystöön kuuluva sotilas, joka on syypää tässä pykälässä mainittuun rikokseen, on myöskin, milloin asianhaarat antavat siihen aihetta, julistettava kelvottomaksi maan palvelukseen.
Rangaistusta määrättäessä rikokseen yllyttäjälle ja sen johtajalle on se seikka, että he ovat sellaisina toimineet, katsottava raskauttavaksi asianhaaraksi.
Jos joku tiesi sellaisen rikoksen, joka 78 ja 79 §:ssä mainitaan, olevan tekeillä ja saattoi sen ajoissa esimiehelle ilmoittaa, mutta ei sitä tehnyt, tuomittakoon, jos rikos sitten tehtiin, vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi tahi järjestysrangaistukseen.
Sama olkoon laki, jos sotilas, toisen tehtyä karkaamisrikoksen, on, tietäen tämän, suojellut tai kätkenyt karkuria.
Jos vakinaiseen sotaväkeen otettu sotilas taikka vara- tai nostoväkeen kuuluva henkilö, joka on kutsuttu palvelukseen, tuomitaan rangaistukseen karkaamisesta, älköön sitä aikaa, minkä hän on ollut poissa, luettako hänelle palvelus- tai harjoitusajaksi.
Jos sotilas luvatta poistuu siltä paikkakunnalta, missä hänen on palveltava, tai komennuskunnastaan ja on poissa lyhyemmän ajan kuin 76 §:ssä sanotaan, tuomittakoon sellaisesta poissaolosta järjestysrangaistukseen taikka vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Joka tahtomattaan on joutunut erilleen joukostaan tai laivasta ja esteettömästi jää palaamatta sotaväkeen niin pian kun se on hänelle mahdollista, rangaistakoon, jos poissaoloa kesti kauemmin kuin 76 §:ssä sanotaan, niinkuin karkaamisesta on säädetty, mutta muussa tapauksessa kuten luvattomasta poissaolosta on määrätty.
Jos se, jota pidetään kotiarestissa, luvatta poistuu asunnostaan tai siitä paikasta, missä hänet on velvoitettu arestirangaistusta kärsimään, rangaistakoon vankeudella enintään kuudeksi kuukaudeksi taikka järjestysrangaistuksella.
Sama olkoon laki, jos joku kärsii muuta arestirangaistusta tai muuten on vartioituna ja luvattomasti poistuu taikka rikkoo 26 §:ssä a) kirjaimen alla 1 kohdassa mainitun kiellon.
Joka ilman laillista estettä jää määräaikana saapumatta palvelukseen, rangaistakoon niinkuin 77 §:ssä on karkaamisesta säädetty:
1) kun hän loman päätyttyä jää tulematta saapuville, rauhan aikana viiden ja sodan aikana kahden päivän kuluessa;
2) kun hän, sittenkun hänet on otettu palvelukseen tai siirretty joukko-osastosta toiseen tahi hänelle myönnetyn loman aikana, josta 1 kohdassa mainitaan, on kutsuttu palvelukseen tai sairaalasta terveenä päästetty taikka muissa sellaisissa tapauksissa jää tulematta saapuville, rauhan aikana viiden ja sodan aikana kahden päivän kuluessa, matkapäiviä lukuunottamatta; ja olkoon laki sama, jos vapausrangaistukseen tuomittu sotilas, joka on rangaistuslaitoksesta päästetty ehdonalaiseen vapauteen, ei rangaistusajan päätettyä saavu, niinkuin nyt on sanottu, suorittamaan jälellä olevaa osaa vakinaisesta sotapalveluksesta, johon hän on velvollinen.
Jos hän on poissa lyhyemmän ajan kuin edellä on sanottu, tuomittakoon järjestysrangaistukseen.
Joka käskystä tai sitoumuksensa nojalla tahi hänelle palveluksesta myönnetyn loman päätyttyä on velvollinen saapumaan palvelukseen, mutta laillisen esteen takia jää saapumatta sekä jättää asianomaiselle päällikölle ilmoittamatta esteen niin pian kun se hänelle on mahdollista, tuomittakoon järjestysrangaistukseen.
Joka on velvollinen astumaan vakinaiseen sotapalvelukseen, mutta ilman laillista estettä jää siihen saapumatta, tuomittakoon vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi taikka järjestysrangaistukseen.
Jos rikos tapahtuu sellaisena aikana, jolloin valtakunnan sotavoima on pantu liikekannalle, olkoon rangaistus vankeutta vähintään kuusi kuukautta.
Jos vara- tai nostoväkeen kuuluva henkilö, saatuaan käskyn tai palveluskutsun, jää määräaikana saapumatta harjoituskokoukseen tai vakinaiseen palvelukseen, voimatta näyttää laillista estettä, tuomittakoon vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi taikka järjestysrangaistukseen.
Jos vara- tai nostoväkeen kuuluva sotilas rikkoo sotilaskutsunta- tai sotilastarkastusviranomaisten julkaisemia määräyksiä tai kieltäytyy noudattamasta heidän antamiaan käskyjä, tuomittakoon syyllinen enintään kahdensadan markan sakkoon tai järjestysrangaistukseen.
Jos rikos tapahtuu sellaisena aikana, jolloin valtakunnan sotavoima on pantu liikekannalle, olkoon laki niinkuin 87 §:n 2 momentissa sanotaan.
Katso myös[muokkaa]
- Edellinen luku: 7 Luku: Valtio-, maan- ja sotapetos, sotavoiman alttiiksijättäminen sodassa sekä pelkuruus ja luvaton yhteys vihollisen kanssa
- Seuraava luku: 9 Luku: Vilpillinen menettely sekä jäsenen silpominen ja muu ruumiin vioittaminen sotapalveluksesta vapautumisen tarkoituksessa
- Hakemisto: Sotaväen rikoslaki 1919