Arkistolaki (1981)
Suomen asetuskokoelma 184/1981
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Tämä laki koskee valtion sekä kuntien ja kuntainliittojen virastojen ja laitosten arkistoja.
Eduskunnan, eduskunnan kirjaston, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian, valtiontilintarkastajien ja Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan arkistoihin sekä tasavallan presidentin muihin arkistoihin kuin tasavallan presidentin kanslian arkistoon sovelletaan kuitenkin vain 4—6, 8 ja 28 §:ää.
Jos yhteisö tai säätiö lain, asetuksen tai lakiin sisältyvän valtuutuksen perusteella hoitaa julkista tehtävää ja sille tämän johdosta kertyy yleisiä asiakirjoja, tätä lakia sovelletaan yhteisön tai säätiön arkistoon siinä olevien yleisten asiakirjojen osalta.
Valtioneuvosto voi määrätä, että tätä lakia on sovellettava valtionapua saavan yksityisen yhteisön tai laitoksen arkistoon.
Tämä laki ei koske Suomen Pankkia, kansaneläkelaitosta eikä Postipankkia. Evankelis-luterilaisen kirkon arkistoista säädetään kirkkolaissa (635/64).
Muihin kuin 1 ja 2 §:ssä tarkoitettuihin arkistoihin sovelletaan vain 6 luvun säännöksiä. Yksityisluontoisten arkistojen hoitamista varten myönnettävästä valtionavusta on säädetty erikseen.
Yleisten asiakirjain julkisuudesta on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään ja määrätään.
Tässä laissa tarkoitetun viraston, laitoksen, yhteisön tai säätiön arkistoon kuuluvat ne asiakirjat, jotka sen tehtävien johdosta ovat sille saapuneet tai sen toiminnan tuloksena syntyneet. Toimintayksikköä, jolle muodostuu muista toimintayksiköistä riippumaton arkistokokonaisuus, sanotaan tässä laissa arkistonmuodostajaksi.
Mitä tässä laissa säädetään asiakirjasta, koskee myös siihen verrattavaa karttaa, piirrosta, kuvaa ja filmiä sekä lävistämällä, magnetoimalla tai muulla tavoin aikaansaatua tallennetta.
Arkistotoimeen kuuluu arkistohakemistojen laatiminen, asiakirjojen liittäminen arkistoon, niiden järjestäminen, säilyttäminen ja pitäminen tarvitsijain käytettävissä sekä asiakirjojen käyttötarpeen määrittäminen, asiakirjojen seulominen ja toisarvoisten asiakirjojen hävittäminen.
Arkistotointa on hoidettava siten, että arkistot voivat tehokkaasti palvella tiedon lähteinä arkistonmuodostajaa ja muita viranomaisia, yksityisiä sekä tutkimusta.
Asiakirjoja ei saa hävittää ilman lupaa. Hävittämismenettelystä säädetään 5 luvussa.
Jokaisella arkistolla tulee olla vastuunalainen hoitaja.
Jokainen arkistonmuodostaja vastaa arkistotoimesta hallussaan olevan arkiston osalta.
Arkistoviranomaisia ovat valtionarkisto ja maakunta-arkistot yleisarkistoina sekä tässä laissa säädetyt hallinnonalan keskusarkistot.
Arkistotoimen ylin ohjaus ja valvonta sekä yleinen kehittäminen kuuluu valtionarkistolle, joka on opetusministeriön alainen keskusvirasto. Valtionarkisto toimii myös maan kansallisarkistona.
Maakunta-arkiston tulee valtionarkiston alaisena piirissään ohjata, valvoa ja kehittää arkistotointa. Maakunta-arkistojen piirien rajat määrää valtioneuvosto.
Valtionarkiston ja maakunta-arkistojen tehtävistä ja järjestysmuodosta säädetään asetuksella.
Hallinonalan keskusarkisto, johon useat arkistonmuodostajat luovuttavat asiakirjojaan, on ulkoasiainhallinnolla sekä puolustushallinnolla ja rajavartiolaitoksella. Puolustusministeriön, puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen keskusarkistona on sota-arkisto.
Hallinnonalan keskusarkisto ohjaa, valvoo ja kehittää toimialaansa kuuluvien virastojen, yhteisöjen ja laitosten arkistotointa.
Arkistoviranomaisten tulee tarkastaa arkistoja sekä antaa ohjeita ja neuvoja arkistotoimen hoitamisesta.
Valtionarkisto voi antaa ohjeita 13 §:ssä tarkoitetulle keskusarkistolle sekä valtionarkisto ja maakunta-arkisto kunnille ja kuntainliitoille.
Edellä 1 §:n 1 momentissa sekä 2 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen virastojen, laitosten, yhteisöjen ja säätiöiden on pyydettäessä annettava tietoja arkistotoimestaan valtionarkistolle ja sille arkistoviranomaiselle, jonka välittömään valvontaan asianomainen virasto, laitos, yhteisö tai säätiö kuuluu.
Arkistotoimen järjestäminen kunnassa kuuluu kunnanhallitukselle. Kunnanvaltuuston hyväksymällä johtosäännöllä tai muulla pysyväismääräyksellä on määrättävä se viranomainen, joka johtaa ja valvoo kunnan arkistotointa ja sen keskusarkistoa. Samalla on määrättävä ne oikeudet ja velvollisuudet, joita kunnan keskusarkistolla tai muulla arkistotointa johtavalla kunnan viranomaisella on kunnallisiin lautakuntiin, virastoihin ja laitoksiin nähden niiden arkistotoimen ohjaajana ja valvojana.
Mitä 1 momentissa on säädetty kunnasta, koskee soveltuvin osin myös kuntainliittoa.
Arkistoon kuuluvat asiakirjat on säilytettävä hyväksytyssä arkistotilassa turvassa palon vaaralta, kosteudelta ja muulta turmeltumiselta.
Valtionarkisto antaa yleisohjeet arkistotiloista rakennushallitusta kuultuaan. Arkistotilat hyväksyy asiakirjojen säilytyspaikaksi arkistoviranomainen.
Edellä 1 §:n 1 momentissa sekä 2 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun muun kuin kunnallisen arkistonmuodostajan asiakirjat tulee, siten kuin sitä asetuksella säädetään, siirtää säilytettäviksi valtionarkistoon tai maakunta-arkistoon, taikka, mikäli asiakirjojen laatu tai käyttötarve sitä edellyttää, muulle viranomaiselle.
Kunnanhallitus tai kuntainliiton liittohallitus taikka kirkollinen viranomainen voi valtionarkiston tai asianomaisen maakunta-arkiston suostumuksella siirtää asiakirjojaan valtionarkistoon tai maakunta-arkistoon.
Asiakirjojen hävittämisestä määrää valtionarkisto joko yleisohjeella tai yksittäisellä päätöksellä. Valtionarkisto voi tarvittaessa määrätä, että viraston tai laitoksen on tehtävä esitys siitä, mitä sen arkistoon kuuluvia asiakirjoja voidaan hävittää.
Valtionarkisto voi päättää, että tietyn arkiston, ainesryhmän tai arkistoryhmän osalta hävittämisestä määrää maakunta-arkisto tai 13 §:ssä tarkoitettu keskusarkisto taikka kunnan tai kuntainliiton arkistotointa johtava viranomainen tahi muu viranomainen.
Asiakirjat, jotka on määrätty hävitettäviksi, on pyrittävä hävittämään nopeasti ja tehokkaasti. Valtionarkisto, maakunta-arkisto tai muu 2 momentissa tarkoitettu viranomainen voi antaa hävittämisestä tarkempia ohjeita.
Yksityinen arkisto tai siihen kuuluvia asiakirjoja voidaan arkiston omistajan kanssa tehtävän sopimuksen nojalla ottaa valtionarkiston, maakunta-arkiston tai muun tässä laissa tarkoitetun arkiston säilytettäväksi ja hoidettavaksi.
Asiakirjojen säilyttäjän on yksityiseen arkistoon kuuluvan asiakirjan julkisuudesta noudatettava siitä voimassa olevien säännösten ja määräysten lisäksi, mitä julkisudesta on luovuttajan kanssa sovittu.
Valtionarkisto voi pitää rekisteriä tieteellisen tutkimuksen kannalta merkityksellisistä yksityisistä asiakirjoista, kokoelmista tai arkistoista.
Jos yksityisen hallussa oleva asiakirja, kokoelma tai arkisto, joka on tieteellisen tutkimuksen kannalta tai muusta syystä merkityksellinen, ilmeisesti on vaarassa tuhoutua tai hävitä taikka jos se tarjotaan myytäväksi, valtionarkistolla on käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa oikeus lunastaa asiakirja, kokoelma tai arkisto taikka ottaa siitä jäljennös.
Lunastamisesta on suoritettava omistajalle käyvän hinnan mukainen korvaus.
Tässä pykälässä tarkoitettujen asiakirjojen maastaviennistä on säädetty erikseen.
Valtionarkisto voi määrätä, että asiakirja, kokoelma tai arkisto, jolla voidaan olettaa olevan 22 §:n 1 momentissa tarkoitettu merkitys, on välittömästi siirrettävä säilytettäväksi valtionarkistoon tai maakunta-arkistoon taikka muuhun varmaan säilytyspaikkaan viranomaisen luona siihen saakka, kunnes kysymys lunastamisesta tai jäljentämisestä on lainvoimaisesti ratkaistu.
Edellä 1 momentissa tarkoitetusta asiakirjasta, kokoelmasta tai arkistosta ei saa säilytysaikana eikä, jos vaatimus lunastamisesta tai jäljentämisestä on lainvoimaisesti hylätty, sen jälkeenkään antaa tietoja asiattomille.
Jos 22 §:ssä tarkoitettu yksityinen asiakirja, kokoelma tai arkisto päätetään lunastaa tai jäljentää, on samalla määrättävä, milloin lunastetut asiakirjat tai niiden jäljennökset tulevat julkisiksi. Tätä harkittaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä yleisten asiakirjain julkisuudesta on säädetty tai siitä voimassa olevien säännösten nojalla on määrätty.
Edellä 23 §:ssä tarkoitettuun valtionarkiston väliaikaista säilyttämistä koskevaan määräykseen ei saa erikseen hakea muutosta. Muutoksenhausta valtionarkiston 22 tai 24 §:n nojalla tekemään päätökseen on voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa 154/ 50) on säädetty.
Joka ilmaisee sivulliselle, mitä hän on lunastamista tai jäljentämistä koskevaa asiaa käsiteltäessä saanut tietää yksityisestä asiakirjasta, kokoelmasta tai arkistosta taikka niiden omistajasta tai haltijasta, on tuomittava asiakirjan lunastamista koskevan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Mitä 6 luvussa säädetään, koskee soveltuvin osin kirkollisessa arkistossa säilytettävää tieteellisen tutkimuksen kannalta tai muusta syystä merkityksellistä asiakirjaa, kokoelmaa tai arkistoa, joka on ilmeisesti vaarassa tuhoutua tai hävitä taikka joka tarjotaan myytäväksi.
Arkistoon kuuluvat asiakirjat on säilytettävä siten, etteivät asiattomat pääse niitä käsittelemään.
Arkistoon kuuluvien asiakirjojen lainaamisesta arkiston ulkopuolelle säädetään asetuksella.
Valtionarkistossa ja maakunta-arkistoissa sekä hallinnonalan keskusarkistoissa säilytettävistä asiakirjoista on, jolleivät ne ole salaisia, annettava säädettyä maksua vastaan jäljennöksiä ja todistuksia.
Valtionarkisto ja maakunta-arkistot voivat tehdä valtion ja kunnan viranomaisille sekä yksityisille ja yhteisöille näiden tilaamia selvityksiä ja muita tutkimuksia. Tilatuista selvityksistä ja tutkimuksista perittävistä maksuista säädetään erikseen.
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Tällä lailla kumotaan julkisista arkistoista 20 päivänä tammikuuta 1939 annettu laki (18/39) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Kumottavan lain nojalla valtionarkistosta 8 päivänä elokuuta 1952 annettu asetus (313/52) ja maakunta-arkistoista 2 päivänä lokakuuta 1970 annettu asetus (619/70) jäävät kuitenkin toistaiseksi voimaan.
Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 1981