Fritiofin satu: 16. Fritiof ja Björn
| 15. Viikinkikaari | 16. Fritiof ja Björn. Fritiofin satu Kirjoittanut Esaias Tegnér |
17. Fritiof saapuu kuningas Ringin luo |
- FRITIOF.
- Björn, olen aaltoihin kylläynyt,
- hurjat on laineiden joukkiot sankat.
- Pohjolan rakkahat tunturit vankat,
- mieltäni oudosti viehtää nyt.
- Miekkonen, seuduilla isänsä hauan,
- mies, jot’ ei hylkinyt syntymämää!
- Oi, vain liiaksi, liiaksi kauvan
- merta jo kiertelen raivoisaa.
- BJÖRN.
- Mertako moitit? Ei, hauska on meillä:
- velttous täällä on tuntematon,
- riemu ja vapaus laineill’ on,
- kulkevat kanssamme aaltojen teillä.
- Vanhana myös haen turpehen tuon,
- minne mä kiintynen ruohon lailla.
- Nyt minä laineilla taistelen, juon,
- nautin, kun viel’ olen huolia vailla.
- FRITIOF.
- Maihinpa meidät jo ahdisti jää,
- laiva on kiinni, ja aalto on vanki:
- talveksi tänne en jäämähän hanki,
- missä on rannikot kolkot nää.
- Lähtenen Pohjahan jouluksi kerta
- Ringin ja morsion ryöstetyn luo;
- nään sulo poskien purppuraverta,
- kuulen ma taas sanat viehkeät nuo.
- BJÖRN.
- Ymmärrän: Ringille tarkoitat varmaan
- viikingin kostoa ankaraa.
- Kartanon poltamme, korventaa
- äijän sä aiot, ja ryöstämme armaan.
- Taikka jos katsonet ruhtinaan
- sietävän kaksintaistelun vaivan,
- tai sotatappelu ehdotetaan: –
- kuinkapa vain. Sama mulle aivan.
- FRITIOF.
- Mieti en murhaa, en taistoakaan!
- rauhaisna lähden, en voitoille varkaan.
- Rikkonut ei hän, ei ruhtinatarkaan,
- taivahan kosto mun kohtas vaan.
- Toivoni maiset jo haipua ehti,
- hyvästi vain jätän armaani mun,
- ainaisiks aioiks! Kun puussa on lehti,
- ehkä jo ennen, mä taas nään sun.
- BJÖRN.
- Fritiof, en hulluutta kuuntele moista.
- Naistako viitsit sä vaikertaa?
- Naisia täys, paha kyllä, on maa!
- hukkasit yhden, jäi tuhannen toista.
- Kamssua tuota, jos tahtonet vain,
- etelän leimusta lastin me saamme,
- silmissä tulta, ei arkoja lain!
- Arvalla niin, tahi veljinä jaamme.
- FRIT1OF.
- Björn, olet reima ja suora kuin Frej,
- uljas ja neuvokas vaaran tullen;
- Ooden ja Toor ovat tuttuja sullen,
- taivainen Freija sun tuttujas ei.
- Jumalten vallasta kiistää en halaa:
- vihaa sä väittele taivaisen!
- Ennen tai myöhemmin liekkinä palaa
- Jumalten rinnat ja ihmisten.
- BJÖRN.
- Yksin el’ lähde! Jos sulkevat tiesi.
- FRITIOF.
- En mene yksin, on miekkanikin.
- BJÖRN.
- Muista, he hirttivät Haagbartin[1]!
- FRITIOF.
- Kiinni ken jää, hyvä hirttää se miesi.
- BJÖRN.
- Veikko, jos kaadut, ma rintaluun[2]
- Fritiofinsurmalta auki revin.
- FRITIOF.
- Turhia, Björn, se miespä ei hevin
- kuuntele kukkoa aamunsuun!
- ↑ Eräs pohjoissatujen sankareista, joka oli kuninkaantyttären Signen kanssa salaisesti kihloissa. Tämän isä vangitsi ja hirtätti hänet, jonka jälkeen Signe sytytti neitikammionsa tuleen ja poltti itsensä.
- ↑ Viikingit joskus mursivat tappamansa vihollisen rintaluut levälleen.
Lähde: Tegnér, Esaias 1905: Fritiofin satu. Suomentanut Valter Juva. Esaias Tegnérin lyhyesti kuvaillut Valfrid Vasenius. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.