Ilolaulu Jesuksesta/IX. Jesuksen kiinniottamisesta
| VIII. Jesuksen kärsimisestä kryytimaassa | Ilolaulu Jesuksesta IX. Jesuksen kiinniottamisesta Kirjoittanut Mattias Salamnius |
X. Jesuksen kärsimisestä Hannaksen ja Haifaksen tykönä |
Luku IX.[muokkaa]
Jesuksen kiinniottamisesta.
Vielä puolelta puhuupi,
Sai tuskin sanoneheksi,
Jopa Juudas joukon kanssa,
Kanssa parven kaupungista,
Kulki kohden kryytimaata:
Lyhdyt tehty tietä nähdä,
Jossa kynttilät kytevät,
Valkea näön varaksi.
Joukko seuraapi sotahan,
Millä miekka lantehilla,
Millä Saksasta sapeli,
Millä seiväs suuremmainen,
Millä karsittu karanko,
Millä keihäs kauhistava,
Säätty surmaksi Jumalan.
Juudas pettäjä pahimpi
Aivan astuupi edellä.
Muita matkalla manaapi,
Neuvoi miehiä monilla:
"Koska kiinni tahtonette
Miestä muita viekkahinta,
Muistatte, usehin ennen
Karkasi käsistä kansan;
Minä teille merkin annan,
Silloin olkatte urohot
Aivan työssä toimelliset:
Sille jollen suuta annan
Poijes viekätte visusti;
Vaan jos päästätte pakohon,
Minä siihen syytöin lienen."
Jopa joutuvat lähemmä,
Kryytimaata matkustavat;
Jesus astuupi etehen,
Kohta joukolta kysyypi:
"Kunka kuljette urohot?
Ketä yöllä etsinette,
Mihin miekkoja vedätte,
keihäitä kantelette?"
Parvi vastasi pahimpi:
"Ketä etsimme, kysytkös?
Jesusta Natsarenusta."
Vakaisesti vastas Jesus:
"Minä mies sama olenkin."
Peljästyi pahojen parvi,
Aivan hämmästyi äkistä,
kaatui kylmäksi kedolle;
Eipä miekoista apua,
Tyhjä turva keihäistä.
Jesus jällensä kysyypi:
"Ketä etsitte urohot?"
Sanovat samat sanansa:
"Jesusta Natsarenusta."
Jesus vielä vastaapi;
"Jopa ilmoitin edellä,
Minä olen, ottakatte,
Jos te minua mielinette,
Älkää näihin närkästykö,
Antakaa alallans' olla."
Juudas juonista kavala
Astuupi edes äkiste,
Pyrki luoksi Luojahansa,
Karkas kaulahan pyhähän,
Antoi suuta surmallista,
Huulta helvetin tavaista.
Piti tästä tunnettaman,
Luoja nähtämän likemmin!
Kuin oli antanut edellä
Merkin miehille pahoille.
Sanoi suusta viekkahasta,
Myrkky mielestä murisi:
"Terve tuttu Mestarini.
Armahin opettajani,
Surma tarjona sinulla,
Sotajoukko saatavilla:
Anna suutasi suloista,
Kaunis kaulasi ojenna,
Ennen kuin ero tuleepi;
Täm' on turva tuskan alla,
Mustan lohdutus murehen."
Luoja lausuupi sanaksi.
Herra vastasi vakainen;
"Mitäs Juudas juonittelet,
Puhut mies pahantapainen
Suulla surman Luojallesi,
Huulilla hikisen saunan."
Juoksi julmat juutalaiset.
Uljaat astuvat urohot,
Juoksit kiinni Jesuksehen,
Luojan kaulahan karasit,
Kädet köysillä sitovat,
Sormet nuorilla suloiset,
Käsivarret vaikeasti.
Lyökässä lujasti kiinni
Solmia syvälle solmi,
Ett'ei pääsisi pakohon.
Pyrki Pietari hädässä,
Uljaasti uros parahin,
Temmas tuimansa tupesta,
Raappas raudan kiiltäväisen,
Halkas maahan Malkukselta,
Korvan oikean osasi;
Ett'ei päähän ennättänyt,
Eikä otsahan osannut.
Soimas Jesus Siimonia,
Manas miestä rohkeinta:
"Pistä tuima tuppehesi.
Paina pamppusi pakohon;
Joka miekoilla meluupi.
Miekan kautta kaatuneepi;
Enkelit epälukuiset
Saisin suurelta Isältä,
Kuin olis tarves tappeluhun
Eli mieli miekkaisille."
Pani korvan konnan päähän.
Teki narrin terveheksi,
Palkiten pahan hyvällä.
Sitte soimas vanhimpia,
Että pappeja pahoja.
"Onko pappien asiat
Juhlan alla juoksennella,
Yöllä metsissä mehuta,
Eikö tarves temppelissä
Tehdä juhlan tarpehia?
Tulette minun tyköni,
Kiinni saadanne kysytte,
Vielä miekat valmistatte
Sekä seipähät sotahan.
Olenko minä missäkään
Työstä väärästä tavattu?
Miks'ette minua silloin
Ole kiinni ottanehet,
Koska kirkossa opetin,
Tutkistelin temppelissä?
Tämä hetki teillen kelpas,
Pahoillen pimeän valta."
Vaan ei juuttahat varone,
Tyhmät tottele tosia.