Ilolaulu Jesuksesta/VIII. Jesuksen kärsimisestä kryytimaassa
| VII. Jesuksen valmistuksesta piinahansa, pääsiäislampaan syömisestä | Ilolaulu Jesuksesta VIII. Jesuksen kärsimisestä kryytimaassa Kirjoittanut Mattias Salamnius |
IX. Jesuksen kiinniottamisesta |
Luku VIII.
[muokkaa]Jesuksen kärsimisestä kryytimaassa.
Kosk' oli syötynä karitsa,
Kiitosvirsi veisattuna.
Läksi Luoja koht' tuvasta,
Huolen kanssa huonehesta;
Olkeni ojan ylitse,
Yli Kidron kiiruhusti,
Yli Kidron yrttimaahan,
Joss' oli ollunna usehin,
Ollehet opetuslapset.
Paljon matkalla puheli,
Saneli surusanoilla.
Kosk' oli tullut ryytimaahan,
Eroitti opetuslapset,
Itse kulkeepi edemmä,
Kanssa kolmen kiiruhtaapi.
Pyhä Pietari puheli,
Jaakobi jalo saneli,
Sekä jutteli Johannes:
"Mit' on mielesi suruinen,
Sydämmesi surkeainen?"
Vastas Luoja lempehesti,
Puheli isä parahin:
"Tott' on tullunna minulle,
Jopa hetki joutununna,
Saapi surma vierahaksi,
Tuoni tuottaapi murehen,
Jota ennustin edellä,
Saarnasin sanoin usein."
Vapisit kädet vakaiset,
Värisit pyhimmät polvet.
Sydän synkeä surusta.
Erkani vähän edemmä,
Käski valvoa visusti,
Ett'ei sortuisi suruhun,
Kaatuis ala kiusauksen.
Painui kohta polvillensa,
Kaatui pitkäksi ketohon
Kaunihihen kasvoillensa,
Ala kuorman ankarimman,
Rukoellen raskahasti,
Välttäis surman surkeimman:
"Abba, armahin Isäni,
Jos se kelvannee sinulle.
Poijes menköhön minulta
Tämä kalkki katkerampi."
Kohta kulkeepi takaisin,
Luoksi lastensa läheni,
Löytääpi lepäjämästä.
Siinä soimas Siimonia:
Käski valvoa vakaisin,
Rukoella runsahasti,
Ett'ei sortuisi suruhun,
Kaatuis ala kiusauksen.
Liha heikko hämmentääpi
Hengen altihin anieet.
Kohta kulki jällehensä,
Astuupi Isän etehen.
"Aivan armahin Isäni,
Jos ei vältteä sopine
Kalkki juoda katkerampi,
Tahkosi tapahtukohon."
Tultuansa toisen kerran
Löysi lapsensa levolta,
Siinä Siimoni häpesi,
Eikä julkia Johannes,
Jaksa Jaakobi jutella.
Kulki kerran kolmannenkin
Armahan Isäns' etehen,
Rukoellen raskahasti:
"Armahin minun Isäni,
Käännä kalkki karvahimpi,
Julma juotava vähennä.
Jos niin kelpaapi sinulle."
Annettu Ylen Isältä,
Vihan ala viskattuna,
Kovan kuoleman käsissä,
Häijyn helvetin kidassa,
Teki työtä työlähintä.
Hiki tiukkui hartioista,
Vieryvät vesipisarat,
Vieryvät veren näkoisnä,
Peseepi pahimman nurmen,
Joka kauvan kastettuna
Virhiksi veren vioilla
Aina asti Aabelista,
Kainin lyödystä kädellä.
Tässä työssä työlähässä
Enkeli edes tuleepi,
Lohduttaapi Luojoansa,
Vaivan alla vahvistaapi.
Koska nouseepi kedosta,
Tuleepi tykö omainsa,
Nukkui Siimoni surussa,
Johannes unehen juuttui,
Jaakobi jalo väsynyt.
Luoja lausuupi sanaksi,
Puhuupi isä ihana:
"Mitä Siimoni makajat,
Jaakobi jalo lepäjät,
Unta ottelet Johannes?
Ei nyt aika maata anna,
Vaara vaikea levätä;
Parvi joutuupi pahimpi,
Pettäjä edellä parven,
Aivan astuvat lähemmä."