Ilolaulu Jesuksesta/VII. Jesuksen valmistuksesta piinahansa, pääsiäislampaan syömisestä
| VI. Pääsiäisjuhlasta ja sen säätämisestä, Egyptin orjuudesta | Ilolaulu Jesuksesta VII. Jesuksen valmistuksesta piinahansa, pääsiäislampaan syömisestä Kirjoittanut Mattias Salamnius |
VIII. Jesuksen kärsimisestä kryytimaassa |
Luku VII.[muokkaa]
Jesuksen valmistuksesta piinahansa, pääsiäislampaan syömisestä.
Koska siis päätyi pääsiäinen,
Juhla joutunut Jumalan,
Lausui Jesus lapsillensa,
Puhui kanssa kahdentoista:
Tiedätte tulevan meille
Kuulu päivän pääsiäisen
Kahden päiväsen perästä:
Ihmisen pojalle paljo
Silloin tuskaa tuleepi.
Pilkan kanssa piinatahan,
Ristin puuhun paiskatahan.
Koska Luoja näitä lausui,
Juuttaat viimeisess' jutussa
Pidit neuvoa pahoa,
Luojan kahletta kutovat,
Kuinka kiinin kaappajaisit
Ilman syyttä surman ala.
Kansoa kovin kavahdit,
Sanovat sanoilla näillä:
"Ei nyt aika myöden anna,
Ett'ei juhlana jytinä,
Nousis kansassa kapina."
Silloin Siimonin majassa
Oli Jesus ominensa,
Voiteli vaimo narduksella,
Kaasi päähän kaunihisen.
Pettäjä pani pahaksi:
"Olis taittu tarpeheksi
Myydä kolmehen satahan
Parahasen penninkihin,
Pantaa vaivaisten varaksi."
Jesus vastas vaimon puolest',
Tunnusti tehnehen hyvästi,
Vakaisesti vielä vannoi,
"Kussa kaiken ilman alla
Saarnataan minun sanani,
Pitääpi teko tämäkin
Aina muistossa oleman."
Juudas julmasti vihastui,
Saapi saatanas tilansa
Sydämmessä syntisessä,
Katsoi päälle karsahasti,
Sanoi suulla ahnehella:
"Mihin kelpaapi kulutus,
Hyvän voitehen hukutus?"
Läksi kohta kiiruhusti,
Tykö juoksi juutalaisten;
Kolmekymmentä kysyypi
Palkastansa penninkiä:
Etsiipi ajasta siitä
Kuinka päättäisi pahuuden.
Jesus ottaapi omansa
Taitavan tavan perästä
Pitämähän pääsiäistä,
Kanssa syöntöhön karitsan.
Sitte sääsi sakramentin,
Ehtoollisensa asetti,
Antaen omaa lihaansa
Leivän alla lapsillensa,
Että viinassa verensä.
Nousi itse istumasta,
Seisoi kaikkien seassa;
Maljan vaskisen vedellä
Täytti täytehen peräti:
Astuupi tykö urosten,
Oppipoikainsa omainsa,
Pesi sääret puhtahaksi,
Kohta kuivas liinallansa;
Ehkä Pietari pahaksui,
Saa ei matkahan mitäkään.
Sitte miehille selitti.
Tämän työnsä toimitteli,
Neuvoi tästä nöyryytehen
Esimerkillä omalla.
Siinä ennusti edellä
Surustansa surkeasta,
Puhui paljo piinastansa;
Mielessä kovin murehti,
Suri hengessä syvästi,
Sanoi saarnan Juudakselle,
Pettäjälle pitkän neuvon,
Vielä Siimonin varoitti,
Muita muistutti monilla.
Vaan ei pettäjä parane,
Työstä tyhmästä eriä;
Täytti saatanaa sydämmen
Yöllä auringottomalla,
Ulvos uksesta pakeni
Tykö jällen juutalaisten.