Ilolaulu Jesuksesta/VI. Pääsiäisjuhlasta ja sen säätämisestä, Egyptin orjuudesta
| V. Jesuksen opetuksesta ja tunnustähdistä | Ilolaulu Jesuksesta VI. Pääsiäisjuhlasta ja sen säätämisestä, Egyptin orjuudesta Kirjoittanut Mattias Salamnius |
VII. Jesuksen valmistuksesta piinahansa, pääsiäislampaan syömisestä |
Luku VI.[muokkaa]
Pääsiäisjuhlasta ja sen säätämisestä, Egyptin orjuudesta.
Läsnä oli juhla juutalaisten,
Kuulu päivä pääsiäinen,
Käsky korkean Jumalan,
Kauvan aikaa jo alettu,
Säätty maalla muukalaisten,
Edessä Egyptin herran,
Joka vaivas vaikeasti
Jalon joukkoa Jumalan
Orjuudella ankaralla:
Päivät tiiltä tekevät,
Yöllä korsia kokosit,
Ha'it varpuja varahin,
Hiljan hietoa vetivät.
Viimein johdatti Jumala,
Poijes vaivasta vapahti,
Otti orjahuonehesta
Käsivarrella kovalla,
lähdetti meren läpitse;
Antoi voiman Aaronille,
Monet merkit Moosekselle:
Muuttaen veden vereksi.
Saatti maalle sammakoita,
Täytti täillä neitten sängyt,
Pahat tuotteli turilat;
Vielä vaivasi rutolla,
Pahoin pieksi paisumilla,
Rakehilla viljat raiskas,
Heinäsirkoilla sokasi;
Pimeällä peljätteli,
Murhamiekalla murensi;
Muille muistoksi pahoille
Kuink' on raskas Herran ruoska.
Hätä häälyypi käsissä,
Herran kourissa kuningas;
Päästi kansan kiiruhusti,
Poijes käskeepi paeta.
Kansa kaaressa meneepi,
Veden rantahan radissa,
Puolehen Meren Punaisen,
Jalon neuvosta Jumalan.
Kurja kuuleepi kuningas
Meren estävän menosta;
Kohta kulkeepi perässä,
Näitä viskoen vihassa:
"Joko nyt joukko päästetähän,
Orjat onneksi pakenit?
Kukas muureja kutoopi,
Kuka vallit valmistaapi?"
Kohta joutuvat kokohon
Miehet miekasta parahat.
"Jällen tuokamme takaisin,
Orjat työhön ottakamme!"
Jopa joutuupi lähemmä.
Herran laumoa likeni;
Kansa parkuupi pakossa,
Mooses huokas hartahasti:
"Ei vara edespäin mennä,
Sia siirtyä sivulle;
Vesi väljä on edessä,
Kalliotkin kahden puolen,
Jäljessä vihaaja julma;
Miekka välkkyvi verinen.
Henki huokuupi hevoisten."
Kohta kuuluupi humina,
Puhui pilvestä Jumala:
"Mitä Mooses huokaelet,
Valitat niin vaikeasti?
Saata sauvasi vetehen,
Keppis aaltohon aseta!"
Saatti sauvansa vetehen,
Aaltohon kepin asetti;
Vesi vieryypi mäeksi.
Kallioksi kahden puolen,
Aalto pilvihin yleni.
Jätti pohjan paljahaksi.
Mooses mielellä hyvällä,
Aivan Aaroni ilossa,
Kansa kaikki riemuissansa
Menevät meren läpitse,
Kuivin jalvoin kulkenevat.
Kurja mieleltä kuningas
Läpi aaltojen ajaapi
Jalon joukkoa Jumalan,
Meneepi meren sisälle.
Vesi kaatui kahden puolen
Aivan yhtehen äkistä, --
Kutta seinät korkeimmat,
Muljahtavat linnan muurit, --
Peittääpi pahojen parven.
Vaan sinä samana yönä
Koska kansa ulvas kulki
Juhla säätty on Jumalan,
Pääsiäinen päälle pantu:
Yksivuotisen karitsan
Käski kansansa Jumala
Tapettaa joka talossa:
Ukset viskoa verellä,
Pisoitella pihtipielet,
Oven päällisen punata:
Merkki Herran huonehissa
Ett'ei surma sais sisälle,
Jolla löi Egyptin maata;
Antoi murhaajan mureta
Esikoiset kaikki tyynni,
Aina asti kuninkahasta
Ett' asti eläimihin.
Huuto kuului huikeimpi
Kansan kauhean seassa,
Vaan ei joukossa Jumalan
Pääse murhaaja majahan:
Ukset viskottu verellä,
Punaisella pihtipielet,
Ruusun karvalla karitsan.
Muistoksi tämen imehen
Juhla säätty juutalaisten,
Joka vuonna uudistettu:
Syötä kansassa karitsa,
Pääsiäisnä puhdas lammas.