Kertomus Maalahden pitäjästä:Pitäjän asuttu ala

Kertomus Maalahden pitäjästä:Pitäjän maan ala ja luonto.

Kertomus Maalahden pitäjästä. Pitäjän asuttu alla. Kirjoittanut Johan Reinhold Aspelin

Askukkaat toiminensa.

Pitäjän asuttu ala.

Maalahden nimen alkuperästä on jo paljo arveltu. 16:lla sataluvulla tavataan tämä nimi välistä kirjoitettuna Mahalax. Tästä syystä luultavasti arvelee Klingius että Stenskärsfjärd nimistä lahtea, johon Maalahdenjoki laskee, ennen mailmassa olisi kutsuttu Mahalahdeksi, josta Ruotsalaiset olisivat taivuttaneet nimen Malaks. Mathesius puolestaan sanoo selvästi, että Suomalaiset sanoivat Söderfjärd nimistä lahtea Maalahden ja Sulvan välillä Maanlahdeksi ja arvelee että pitäjä siitä on saanut nimensä. Tämä lahti, jonka joutsenten sulvat arvellaan antaneen Sulvalle nimensä, on tätä nykyä Sulvalaisten luhtana. Sinne on puolitoista suomen virstaa asutusta Maalahdesta ja välillä metsäkangas. Klingius on yhdessä paikassa nimittänyt emäkirkon seurakuntaa ”Maalahti taikka Ida." Aina puolivälistä 15:ttä satalukua ei näy Maalahden asuttu ala järki paljoa levenneen, vaikka sekä talojen että väestön luku on monin kerroin enennyt. Tarinan mukaan (siv. 19) asettuivatkin emäkirkon ensimäiset ruotsalaiset asukkaat joen varrelle ja siinä ovat siitä asti pääasiallisesti pysyneet. Tuo viljelty aukio joen varrella sisältää Yli- ja Alimaalahden kylät ja on tähän aikaan joen suusta lueten noin 12 virstaa pitkä ja 2 leveä^[1]. Paksal, jolla nimellä luultavasti on suomalainen perä (Pakosalo?), on ylimmäisiä taloja joen varrella ja tavataan jo 15:llä sataluvulla. Tätä aukioa ulompana ei löydy kuin pari kolme taloa. Mainitulta sataluvulta ainakin on myös Petolahden Vanhankylän asuttu aukio. Kappelin Uusikylä asuttiin vasta viime vuosisadan lopulla, niinkuin vasta näemme. Maankansliasta ennen Waasan paloa annetun tiedon mukaan ruvettiin Susiluotoa asumaan v. 1495. Nykyjään asuttu ala on luodon etelä puoli, eikä metsänkään puolesta ole luodolla paljo asumisen varaa. Muuten mainittakoon että asuminen pitäjässä näkyy levenevän samalla tavalla kun Norrland'issa kuuluu tekevän. Siellä täällä metsissä asetetaan karjan-käynnön tähden uutisasuntoja (faboställen), joitten korvalle pian kuokitaan perunamaa ja vähitellen syntyy paikalle torppa ja viimein talo.

Ennenkuin lähdemme erittäin tarkastelemaan kylien asuttua alaa, näytämme seuraavassa taulussa 1854-vuoden verokirjan jälkeen kyläin veronvedot ja maanalat. Pappiloista ei ole tässä puhetta.

/Taulukko s. 133/

Alimaalahden kylä, ruots. Yttermalaks, Ytterby, kestää Maalahden joen suusta lähtien noin 6 virstaa ylöspäin kumpaakin joen vartta, Talojen numerot eivät ole kylässä paljon ennenneet kolmeensataan vuoteen. V. 1552 oli kylässä 25 talonisäntää ja siihen aikaan oli joka talolla tavallisesti koko veron maa. Tähän aikaan on 26 talonnimeä eli numeroa, vaikka taloja on134. Tarinan mukaan (siv. 19) on Orre kosken (Fogdforssen) ääressä, noin virsta alapuolella pappilaa, kylän ensimäinen talo. Ennen sanotaan nimensä olleen Jopnars. 15:llä sataluvulla tavataan nimi Skinnar, joka vielä on talonimi. 1701-vuoden verokirjassa, jossa Maalahden talonimet tavataan ensikerran, löytyvät kaikki kylän talonnimet paitsi Brännback, jonka nimi silloin oli Punipää, Majors ja Aminneborg, vaikka viimeinen ainakin siihen aikaan oli asuttu. Kirjalla 20 p. elok. 1686 antoivat Yli- ja Alimaalahtilaiset silloiselle Pitäjänapulaiselle Tuomas Olavinp. Arenius'elle, hänen ja perheensä elinajaksi, asumasian, pienen peltomaan, hevoishaan ja nurmikentän takamaallaan Äminne'n lastauspaikan ääressä ynnä (des skuater och) Ylimaalahtilaisten vanhastaan omistetut venelatopaikat. Tälle asumasialle asui Arenius nykyisen 1/12 manttalin talon Åminneborg. Leskensä Anna Kalm'in viimeinen kiinnekirja on vuodelta 1694 syysk. 19 p. Åminneborg lienee sittemmin olleen Pitäjänapulaisten asumana yli puolisataa vuotta mutta siitä ajasta ei ole ensimäistäkään kirjaa. Heinäkuussa 1714 kuoli siinä Pitäjänkirj. Henrik Rönholm ja 17 vuotinen tyttärensä lähti Venäjänmaalle 1716. V. 1762 tuli Åminneborg perintötaloksi ja 1776 möi entinen Pitäjänapulainen Juha Stenbäck talon Waasan Kauppamiehelle Israel Bladh, joka siitä maksoi 111 riks. 5 k. 4 r. Tämän leskelle maksoi siitä v. 1787 Salppikeiton-Johtaja Petter Elias Böcker 278 riksiä ja leskensä Anna Elisabeth Gastin möi talon uutispeltonensa (1/4 mantt.) Storsjö-, Långsjö- ja Unijärvien ääressä v. 1793 Vänrikki sitt. Kattieni Kaarle Teodor Edman'ille 666:een riksiin. 1808-vuoden sodan alla ampuivat talonpojat kasakan lähellä Åminneborgia, jossa Kasakkakatteini jonkun aikaa majaili. Kasakat asuivat Kas'in taloissa. Tästä sattumuksesta joutui Katteini Edman epäluulon alaiseksi ja täytyi veneessä paeta Ruotsiin^[2]. Hän rakennutti luultavasti nykyisen kaksikertaisen pulskan valtarakennuksen kivestä. V. 1820 osti kartanon Pruukinherra Juha Jaakko Wasastjerna, joka siitä maksoi 2200 pap. ruplaa. Häneltä ostettiin Åminneborg v. 1846 Tuom. Matti Juha Calonius'elta, jonka kuoltua 1853 se myötiin kartanonomistaja Henrik Sjöberg'ille. Tämä möi v. 1857 kartanon 4000:een hop. ruplaan Piirrustusopettaja Juha Kustaa Hedmanille, jolle nykyinen Kartanonomistaja Lorenzo v. Numers kartanosta maksoi saman hinnan v. 1859. Åminneborg on puoli ven. virstaa Åminne'n valkamasta ja luontonsa puolesta pitäjän kauniimpia paikkoja. Joensuun keväin sangen saalliillinen säynäskala on kartanon hallussa. Asukkain mielenlaatua osoittavaa on, että tämän herrastalon omistajat turhaan ovat mielineet ostolla naapuritaloista laventaa maanalaansa. Lähinnä Åminneborg'ia pohjoispuolella jokea ovat metsänsyrjässä Kas ja Holm nimiset talot, edellisiä 6, toisia 5 taloa. Molemmat olivat aukiona 1714- 22 ja Holm sai toisen asukkaan. Vähä niistä ylempänä ovat Herrgård'' 8 taloa ja Alskog 6 t. Noin 3 virstaa joen suusta, Åminne'n valkamasta pohjoispuolella jokea kulkevan tien varrella vastaa pieni kylänen nimeltä Köpingsgränd, johon luetaan Malm 4 t., Köping 10 t. ja Orre 5 taloa, Orre oli aukiona 1714—22. Köping, jonka ääressä vanha rantatie ja kylätie sattuvat yhteen, näkyy olleen kestikevarina 1723 ja luultavasti yhtä pitäin vielä v. 1762 ja 1775. Likillä tätä kyläsiä ovat Bertsgålan, joihin kuuluvat Berts^[3] 2t. ja Lång 3t. Jälkimäinen heitettiin autioksi 1714 ja oli niin vielä 1723. Lång on kirjallinen nimi, puheessa sanotaan Bärs. Kaikki muut talot kylässä pohjoispuolella jokea kuuluvat yhteen kuntaan nimeltä Klockarsbacken pappilan ohitse Sulvalle päin kulkevan tien varrella, puoli virstaa pappilasta. Siihen luetaan Kull, jonka tavallinen nimi on Tuntas 4 t., Klockars 5 t. ja Nordman 5 t., tavallisesti kutsuttu Ertmars. Kull jäi autioksi 1714 ja sai 1722 vaimon asukkaaksi, Tähän talokuntaan kuuluu myös Lukkarin talo Granlund (siv. 123). Kylän viimeinen talo tällä puolen jokea on pappila Björkas, Långforss kosken reunalla, johon Åminne'n valkamasta on 5 virstaa ja josta vasta saamme puhua. Ensimäiset talot eteläpuolella jokea ovat joensuusta ruveten Tuf 11 t. ja Bann 10 t., jotka tunnetaan sanan parrella ” ut igalan”, ikään kuin kylän nimellä. Tuf halkaistiin ensikerran 1741. Vanhan rantatien varrella, jossa kohoaa jokilaksosta mäkimaalle, on talokunta nimeltä Brännon, johon kuuluvat Sperring 6 t., Udd 5 t. ja Brännback 4 t. Sekä Sperring että Udd olivat aukiona 1714—22. Kaikki muut talot kirkon seuduilla tunnetaan sanan parrella ” ”Opp iändan. Ne ovat Sven 7 t., Fogde 3 t., Skinnar 3 t., Haga 4 t., Bränn 5 t., Maltlar 9 t. ja Broman 7 taloa. Brännon ja kirkonkylän väliset talot metsän syrjässä ovat myös tunnetut nimellä Koppargränd. Näistä olivat Fogde, Haga ja Mattlar aukiona 1714— 22. Mattlar kirjoitetaan 1667 Mattila. Haga oli ennen mailmassa pappila, katso siv. 105. Majors 2 t. on kylän ainoa numero, joka ei kuulu tähän aukiohon. Se on Majorsträsk nimisen järven rannalla metsässä, penikulman matka eteläänpäin kirkosta. Talo arvellaan saaneen nimensä talonisännästä, joka usein purjehti Tukholmaan ja siitä sai kunnianimen ” Majoren på sjön”; toisilta pidetään talonnimi isäntää vanhempana. V. 1725 sanotaan sitä Uutistaloksi ja isännän nimeksi Jaakko Antinp. Major. Kaikki tämän kylän talot veroitettiin v. 1758. Niinkuin jo näimme kulkee kylän poikki entinen rantatie. Se menee joen yli vähä kirkon puolella Köping'iä, jossa on vanha punaiseksi maalattu puusilta, kutsuttu Ytteråbron, ja parisataa askelta edempänä Lillå nimisen joen yli uudellaista myöskin punaiseksi maalattua puusiltaa. Kestikevari tien varrella on tätä nykyä vuorotellen Brännon-kunnan taloissa. Ennenkun tämä tie Sulvan metsästä tulee emäkirkon aukioon, erkanee Ylimaalahteen päin tiehaara, joka pappilan tykönä yhtyy Åminne'n valkamasta tulevan kylätien kanssa ja seuraa joen pohjoista vartta Ylikylään ja sittemmin metsän läpi uudelle maantielle. Eteläpuolella jokea kulkee myös valkamasta lähtevä kylätie kirkon sivu Ylimaalahdelle, jossa poikkee joen yli. Silta on puusta vanha maalaamatoin ja sen nimi Öfveråbron. Vesimyllyjä on kyläläisillä 12, jotka kaikki ovat veroitetut 1788. Ne käyvät vaan keväin, eivätkä ennenkään kulkeneet paljo tärkeämpää. 1612 sanotaan kylällä olleen ”melkeä kalavesi, kelpo laitumet ja tuohimetsä ynnä myllypaikkoja keväin ja syksyin." Tomtforss koskessa on Köping'illä vanutusmylly, joka veroitettiin 1805. Mattlar'in talossa oli muutamia vuosia takaperin elok. 4 p. 1847 oikeutettu valantotehdas, jossa valettiin kirkonki kelloja, mutta se herkesi perustajan Waskiseppä Svedberg'in kuoltua. Tuulimyllyjä ei ole kylässä monta. Muuten mainittakoon tässä että kaikki numerot ovat niin pieniksi jaetut, ettei tässä eikä muissa pitäjän kylissä ole kelpo taloista puhuminen. Isoimmilla taloilla ei ole kuin neljänneksen veronmaa. Merestä luetaan emäkirkon kyliin yhteensä 43,380 tynnyrin alaa.

Ylimaalahden kylä, ruots. Öfvermalaks, Öfverby, alkaa noin virsta ylempänä pappilaa ja kylän aukio kestää noin 6 eli 7 virstaa kumpaakin joen vartta, siksi kuin joen haarat katoavat metsäiseen nevamaahan. V. 1552 oli kylässä 30 talonisäntää, nyt on 41 numeroa, mutta 228 taloa. Merkillistä on tämän suhteen että v. 1612 oli kylässä ainoastaan 31 talonpoikaa ja Alimaalahdella 22. V. 1631 oli täällä 33, Alikylässä 25 talonpoikaa. Verokirjassa v. 1701 tavataan kaikki talonnimet paitsi Ström, Berg, Norrgård, Granholm ja Erikslund. Falur ja Minder eivät liion löydy, mutta tavataan 1723-vuoden verokirjassa. Näitten siasta tavataan Matohls, Maras, Orre ja yksi nimetöin talo. Maras jäi autioksi 1714 eikä ollut saanut asukasta vielä v. 1754; asutaan nyt nimellä Norrgård. Alimaalahdelta tullen joen pohjois puolta, kohtaa kulkiaa ensin pari virstaa ylempänä kirkkoa Pitäjänapulaisen pappila Emaus. Jokilaksosta kohoavan kankaan rinteellä vähä tuonnempana tavataan Wiasgränd, johon kuuluvat Smulter 6 t., Wias 6 t., Gästgifvars 8 t., Ström 3 t. ja Norrgård 3 taloa. Nimi Wias tavataan jo 15:llä sataluvulla. Smuller kutsutaan 1627 Smultronbacke. Gästgifvars oli viime vuosisadalla kestikevari kylätiellä. Tämän talokunnan perästä seuraa kummallaki tienvarrella Knöusgränd. Siihen luetaan Knös 3 t., Berg 6 t. ja Svevar 4 t., joista osa puheessa kutsutaan Tuntas. Svevar jätettiin autioksi 1714 ja sai 1722 toisen asukkaan. Joku Svevar'in taloista luetaan myös tulevaan kyläseen Mickelsgränd, johon muuten kuuluvat Ture 3 t., Båtman 6 t., Jönn 2 t., Bro 8 t. ja Perjus 2 taloa, jotka myös tunnetaan nimellä Barbus galan. Perjus oli autiona 1714—22. Ture'lla oli ennen nimi Jopmans. Siihen ja Tomasas nimiseen taloon Alikylässä jutellaan ensimäiset ruotsalaiset talonpojat asettuneen, mutta ei tienneen toisistaan. Niistä jutellaan tuo tavallinen lastutarina. Tomasas (Orre) talon asukas näki lastuja tulla ajelehtavan pitkin jokea, josta arveli ylempänä joen varrella löytyvän asukkaita. Lähti niin kirves olalla rantaa pitkin kävelemään tuota tutkiakseen. Tullen koskelle Yxforssen (tois. Yxpilforssen) näki toisella joen rinteellä Jopmanstalon asukkaan. Mikä heidät lienee vihastuttanut, nakkasivat kirveensä toisiansa vastaan ja antoivat niin muodoin koskelle nykyisen nimensä (suom. Kirveskoski). Tästä talokunnasta on taas kappale vainioa, niin tulee viimeinen iso taloyhtiö Paksalgränd, johon on noin 6 virstaa kirkolta. Siihen luetaan myös muutama Bro taloista, Röj 11 t., Gullman 8 t., Steen, joka 1667 kutsutaan Öfre Påfwels 6 t., Påfs 4 t., Halvar 5 t., Erkus 7 t., Udd eli puheessa Ådd, nimitetään 1667 Nya Paksal 4 t., Paksal 6 t., Styris 4 t,, Sved, ennen kutsuttu Storsvedan,7 taloa. Paksal (Pakosalo ?) ja Halvar olivat autiona 1714—22. Paksal sai 1722 asukkaaksi erään Yrjö Rosenbergin. Jos nyt lähdemme joen eteläpuolta tarkastelemaan, niin kohtaa meitä kirkolta käsin tullen ensin asuttu mäki Kråkbackan, johon kuuluvat Kråknäs 6 t. ja Minder 3 t., Masusbackan, johon luetaan Pilkar 5 t. ja Dala, 1667 Balegården, 5 t., sitte Stolindon, joka ennen sanotaan olleen enemmän asuttu varsinki joelle päin. Siihen kuuluvat osaksi Massus6 t., Lågas 7 t., Stor 4 t. ja jo mainittu Pilkar. Nymansbackan on kunta johon luetaan Nyman 5 t., Sto 4t. ja osaksi Massus. Nyman kutsutaan kirkonkirjassa 1667 Yttre Massasgård. Erittään ovat ylisillan korvassa Smeds 7 t., Storm 3 t. ja Staf 7 t., joka ennen kirjoiteltiin Staffas. Viimeinen talokunta tällä puolen jokea on Hafrasgränd, johon luetaan Bäddar 4 t., Fiskar, 1667 Fjäskas, 5 t., Fogde 7 t., Stolpe 10 t. ja osaksi Falur 6 t. Bäddar jäi autioksi 1714 ja sai uuden asukkaan 1722. Kaikki nämät talot veroitettiin 1755. Granholm 9 t. ja Erikslund 2 t., jotka asuttiin 1784 ovat ainoat metsätalot. Niihin on kirkolta noin pari penikulmaa Pirttikylään päin. Maaherran päätöksillä 18 p. toukok. 1797 ja marrask. 9 p. 1801, vahvistetut K:lta M:tiltä tammik. 11 p. 1804, eroitettiin emäkirkosta ja pantiin Pirttikylään 7 Ylimaalahden liikamaalla asuttua uutistaloa Björndal, Rönholm, Björknäs, Högdal,Svarfvars, Aspholm ja Rågholm^[4]. Tämän kylän ylipuolta kulkee uusi suora rantatie, noin puolitoista penikulmaa meren rannasta. Se tehtiin loppupuoleen viime vuosisataa. Sitä ennen kulki siitä talvi-rantatie. Ylikylästä sille vievä tie on yleisesti tunnettu nimellä Tattarvägen syystä että Mustulaisen sanotaan ensin käyneen sitä myöden. Jalkateitä kulkee kylästä Mades- ja Murtoisjokien rantoja Laihialle ja Sarjoen vartta Pirttikylään. Tuolla ”Mustalaistiellä" on Heligjoen yli silta, jonka työ 1808 vuoden sodan aikana kokousi iso joukko talonpoikia Venäläisiä muka vastustaaksensa, jos Maalahdelle pyrkisivät. Seipäin nenään olivat sitoneet vikahtein kärkiä, joten saivat pahasia keihiä, joilla olivat varustetut. Harvoilla oli pyssy. Katteini Ridderstjerna, kun näki heidän aseensa ja kuuli miesten kerskailevan tappeluhalustaan, käski heidän rukoilla luojaansa etteivät tulisi. Paras keinonsa sanoi olevan, että välkyttäisivät aseitaan metsän syrjässä, niin muodoin pettäen Venäläisiä. Maalahdella ei tapeltu sen sodan aikana ensinkään, mutta Maalahtilaisia oli monta Närpiön tappeluissa. Kas'in taloissa asuvat kasakat ajettiin toki tiehensä. Ne pakenivat metsän läpi uudelle maantielle päin, mutta joutuivat nevan rannalle, joka ei kantanut hevoisia. Tästä pakenivat siis käyden. Talonpojat ottivat hevoiset kiinni ja veivät Klingspor'ille Joensuuhun, mutta eivät saaneet niistä mitään palkintoa. — V. 1788 veroitettuja vesimyllyjä on 12, jotka kaikki käyvät yksillä kivillä. 1612 oli kyläläisillä ”myllyjä ja myllypaikkoja syksyin ja keväin, huono kalavesi, paitsi minkä vourasivat muilta, kelpo laitumet ja tuohimelsä ynnä hirsimetsäki melkeä". Ensirnäisessä pitäjän tilintekokirjassa, tehty v. 1608 seuraavan vuoden ylöskannoksi, sanotaan että Ylikylässä oli halla pannut ohrat suurimmaksi osaksi, niin ettei saatu paljo muuta kun siemenettömiä olkia. Emäkirkon ala ei ole juuri hallanarkaa, mutta harvoin kuitenki menee kesä, ettei kylmä paikoin polta perunanvarsia. Huhtiminen ei ole täällä tunnettu, mutta nykyaikoina ovat Ylikylälaiset ruvenneet kytöjä viljelemään, johon on kylässä kylläksi ja hyvääkin maata. Muukin peltoviljelys on ruvennut kylässä karttumaan. Harvat menettävät enään aikansa kalassa. Tästä onkin Ylimaalahti ruvennut yhä voimistumaan ja on jo miltei pitäjän varakkain kylä. Alimaalahdella on sekä vähemmän viljelysmaata, että kalavesi lähempänä, jonka vuoksi sen kylän asukkaat vielä ovat vanhassa kalainnossaan, mutta kun kalat jo yli sadan vuoden sanotaan maatumisesta vähenneen, niin on kalastamisesta harvoin paljo muuta kun vahinkoa kesän pitkään. Iso osa taloja Alikylässä on tästä syystä melkeen varattomassa tilassa. Vieraalle näyttää varsin oudolta, kun näkee suvisin siellä täällä kalattoman joen rannalla raavaita miehiä istuvan joen rannalla onki kädessä.

Susiluoto ruots. Bergö, on kylä ja kappeli luodolla meressä, johon Åminnen valkamasta luetaan noin 17 virstaa. Ruotsalainen nimensä oli ennen Wargö, mutta muutamassa maantutkinnossa noin v. 1830 pyysivät Susiluotolaiset saada luodon nimen muutetuksi nykyiseksi Bergö. Syyn tähän pyyntöön sanotaan olleen mielipahan siitä että maalaiset luodon vanhasta nimestä sepittelivät kaikellaisia liikanimiä luotolaisille. Vanha ukko luodolla sanoi Wargö-nimen muodosteltaneen ensi nimestä Warö, Mäki Kotibackan, joka on saaren korkein kohta, sanotaan muinoin asuttuneen luutsilta, joka myös oli krouvari (?). Niin kuin jo mainitsimme piti Susiluoto saaneen ensimäiset asukkaansa v. 1495. Sitte kuului luoto hallinnollisessa katsannossa Närpiöön, mutta kirkollisessa Mustasaaren pitäjään aina siksi kun se, Maalahden eroitettua omaksi seurakunnaksi, tuli siihen kuulumaan. V. 1564 kuuluu luodolla olleen 9 talonisäntää, 55 henkeä ja 48 —lehmää, v. 1612 myös 9 talonisäntää, v. 1631 oli heitä 10 ja 1733 14 perhekuntaa. Luoto on noin 5 virstaa pitkä ja pari kolme leveä melkeen kivistä ja epätasaista maata. Asuttu aukio eteläpuolella luotoa kirkon ympärillä on noin kolme virstaa pitkä ja kaksi leviä. 1701 ja 1702 vuosien verokirjoissa tavataan kaikki nykyiset talonnimet paitsi Högback ja Berg. Nyback kutsutaan niissä Yrväders. Nykyiset talot ovat Wäst 4 taloa, Östman 4 t., Nyback 3 t., Högback 4 t., Back 3 t, Gästgifvars 3 t., Stark 2 t., Lång 2 t., Berg 2 t. ja Nyman 4 taloa. Ne ovat kaikki veroitetut 1761. Kirkko on kylän lounaisessa päässä. Kärrytie kulkee pohjoisen ja eteläisen valkamain välillä. Jauhotarpeensa maalaavat luotolaiset tuulimyllyillä, joita on useampia. 1612 mainitaan kylällä olleen ”hyvä kalavesi ja hyljensaanti, melkeät laitumet ja kylä veroitetliin kalaveden jälkeen." Tähän kyläkuntaan kuuluvat luutsipaikat luodoilla Rönnskär ja Granö. Äsken mainittu ukko jutteli kuinka eräs toimitus, tutkiessaan luodon seutuja muutamaa karttatekoa varten, oli häneltä ja muilta talonpojilta kysynyt kaikenmoisten paikkain nimiä, mutta kun tahtoivat hätääntyä vastauksissaan, neuvoi heitä alempi toimitusmies sepittelemään nimiä kun eivät tienneet ja siihen olivat pian tottuneetkin. Kalliolla Stenkelgen luodon itäisellä puolella sanotaan vuoren haltia välistä nähtävän vaimon haamussa aina noin 50:nvuoden kuluttua. Luodoilla Rogskär, Rönnskär, Sandgrundet ja Storskär tavataan n. k. ”neitsytanssi" ruots. jungfrudanssen pantuna pienellaisista kivistä. Se on sokkelon-kaavan tapainen ja nuorisolla on tapana hakia käytävää sen läpi. Merestä luetaan Susiluodon kappeliin 54,940 tynn. alaa.

Petolahden kylä, ruots. Petalaks, Gammelby, on samannimisen kappelin vanhempi eli emäkylä. Asukkaat sanovat puheessaan Petulaks. Kun emäkirkolta lähdetään Petolahdelle, niin tullaan kohta Brännon-nimisen talokunnan takana metsään, joka melkeen korkeana kankaana kestää noin kolme virstaa tälle puolen Petolahden kirkon, johon emäkirkolla on 17 virstaa. Korkeemmalla kohdallaan on kankaan tavallinen nimi Majors skogen. Kankaalla on jyrkällainen lasku Petolahden alankomaalle. Metsästä tultua on oikealla kädellä iso merestä maatunut kenttä, nimeltä Slätan, jossa venäläisellä sotaväellä on ollut tapa harjoitella, kun on pitäjässä majaillut, jota sanotaan tehneen enemmän kuin lähipitäjissä. Petolahden nimi tavataan luultavasti ensi kerraan v. 1504 (siv. 116). V. 1612 oli Petolahden kylässä 14 talonisäntää. Vanhempia numeroita on tätä nykyä 13, jotka tavataan kirkon ympäristöllä, viime vuosisadalta 5. Numeronsa jälkeen ovat näin järjestettynä: Smeds, josta osa pantiin pappilaksi v. 1829, jälellä 5 t., Frans 7 t., Juth 4 t., osa kutsutaan Storjuth, Finne 4 t., Thors 7 t., Båsk 7 t.; Grägg 7 t., Sebbas 7 t, Höstman 4 t., Sperring 1 t., Fant 7 t., Prost5 t., ja Rysk 6 t. Kaikki nämä talot veroitettiin 1761. Sperringon 5/12 manttalin kokoinen Majoittelian talo (Furirboställe), joka ennen kuului Kunink. Pohjanmaan rykmenttiin Närpiön komppaniiaan. Tarinan mukaan on se kappelin ensimäinen talo ja asuttiin erämaahan pojalta samaan aikaan kun toinen asui Majorsnimisen talon. Tuohon juttuun ei tahdo sopia Majors talo Maalahdella. Sperring on eteläpuolella Petolahden jokea entisen valtatien sillan korvassa. Lueten rykmentin tulosta Suomeen maaliskuussa 1734 on talo ollut seuraavain hallussa: Majoittelia Lorenz Witting 1734—39, Kersantti Karl Friedrich Bergström1739— 41, Majoitteliat Karl Friedrich Bierman 1741, Petter Olof Wang 1741—42, Karl Johan Feneman 1742—44, Anders Saron 1744—48 ja Karl Forsström 1748—58, Adjutantti Juha Forsshell 1758—60, Kersantti Sven Joachim Hasselblatt 1760—62, Alavänrikki Erik Johan Jägerhorn 1762—66, Majoittelia Otto Reinhold Jägerhorn 1766— 75, Kersantit Hendrich Johan Sölfverarm 1775—92 ja Fredrich Mauritz von Numers 1792—98, Majoittelia Gustaf Adolf von Numers 1798— 1801 ja Kersantti sitt. Luutnantti jaTuomari Gustaf Johan Sölfverarm1801— 52, jonka kuoltua talo on ollut arentilla Kruununnimismiehellä Bror Iwar Rosing. Uudempia taloja ovat Träskback 6 t., asuttiin 1785, Mamrelund 12 t. asutt. 1775, Granberg 8 t. asutt. 1785, Långbacka1 t. as. 1796 ja Hultholm 1 t, joka asuttiin 1797 ja sai 24 vapausvuotta. Mamrelund sai asuessa 30 vapausvuotta, toiset 20. Pelolahti ei sanota olevan hallanarkaa eikä köyhääkään paitsi joku metsätalo esim. Mamrelund, jossa vanha ukko juttelee, että hän tullessaan taloon sai enimmästi syödä pettuleipää ja juoda veteen hämmennettyä hapanta taikinaa. Kylällä on 4 vesimyllyä, veroitetut 1787. Kylästä kertoellaan 1612 näin: ”Pellosta on yksi kolmasosa savimaata, toinen kivi- ja hietamaata, kolmas mustaa multaa. Osa kylää on ympäröity kuusimetsältä. Laitumet ovat hyvät, luhdat, metsä ja muu maa kelpolaisia, samoin kalavesi. Järviä on 4, kahdesta saadaan kaloja. Joki tulee järvestä, nimeltä Norlande träsk, ja juoksee kylän läpi mereen. Tuohi- ja huhtametsät ovat melkoisia, myllypaikat hyvällaisia, jalkamyllyjä 7, jauhavat syksyin ja keväin." Strömsbäck’in luo Prost talon alalle perusti Kimosta tullut Jaakko Hedberg valantotehtaan, joka oikeutettiin 6/12 1839, mutta se jäi varattomuudesta muutaman vuoden kuluttua sillensä. Valinhölmä haettiin Englannista. Petolahtilaisten valkama, Långviken, on luontonsa puolesta sangen ihana. Kylän tila on muuten huononemassa päin, sillä kalastaminen on aina vielä miesten pääasiana ja maan viljelys isoksi osaksi vaimoväen hallussa. Metsä on niin vähällä, ettei muut kun Grägg'in talot enää voi sahata lautoja kaupaksi. Vanha rantatie kulkee kylän läpi ja rantamaita Moikipäähän Korsnäs’in kappeliin. Keski kylässä poikkee tie Pirtti kylään päin uudelle maantielle.

Uusikylä, ruots. Nyby, on pitäjän eteläisin ja nuorin kylä, Petolahden ja Piirttikylän välisen tien varrella. Se on siitäki merkillinen, että se loppupuolella viime vuosisataa melkeen kokonaan asuttiin Suomalaisilta, joita oli kappeliin muuttanut osaksi aina Isostakyröstä ja Merikarviasta. Pari kolmekymmentä vuotta takaperin löytyi Petolahdella vielä kolmenkymmenen määrä kielensä puolesta suomalaisia henkiä, mutta ruotsalaisen papiston uutteruudesta ei siellä nyt enää löydy ensimäistäkään suomea lukevaa asukasta. V. 1774 asuttiin Ribacka, tala nykyä 7 taloa, ja sai 30 vapausvuotta. V. 1795 asuttiin Lolax 8 t., Arnossa 7 t., Bjurnäs 7 t., Ågren 5 t, Österback 7 t., Westerback 8 t. ja Söderback 6 t. Viimeinen asuma sai 25 vapavuotta, kaikki muut 24. Österholm 3 t. ja Revall 2t. asuttiin 1796 ja saivat 25 vapavuotta. Berga'n lasipruukilla on täällä merenrannassa hyvällainen satama, nimeltä Wägviken. Kylä sanotaan ruvenneen voimistumaan, sitte kun kylänmiehet melkeen kokonaan ovat heittäneet kalastamisen ja ruvenneet maatansa viljelemään. Ei tälläkään kylällä enää ole metsää myytäväksi. Viinaa ei ole paljo poltettu, kun ei koko kylässä ole löytynyt kun pari viinapannua.

Viitteet

1. Vasta kun virstoista puhumme niin tarkoitamme n. k. ”venäjän virstoja”, joita menee 10 täällä tavalliseen penikulmaan.
2. Pitäjässä löytyviä tarinoita tästä sodasta on opistolainen K. A. Castren ko'onnut ”muistelmiinsa 1808— 9 vuoden sodasta”, josta syystä en ole tässä huolinut heitä paljo kertoa.
3. Berts kutsuttiin ennen Landtmätars luultavasti siitä syystä että Maamittarit Höjer ja Häggman asuivat siinä Isonvihan jälkeen. Sitä ennen ei talosta puhutakkaan. Osa Köpingistä nimitettiin muinoin Länsmans. Se oli aukiona 1714—22. Bränn nimitetään 1667 Öfre Skrampegård ja Broman Yttre Skrampegård. Sperring kirjoitetaan Peras.
4. V. 1773 sai Klingius Maaherralla käskyn tutkia missä Pirttikylän maalla olisi tilaa Taalalaisille uutistalojen asumiseksi.

Lähde: Suomi. n:o 6, 1866.