Kirje Afrikasta (1887)/3
| Kirje Afrikasta (1887)/2 | Kirje Afrikasta Kirjoittanut August Pettinen |
| Julkaistu alun perin: Mikkelin Sanomat, 21.4.1887, nro 16, s. 3. Artikkelin verkkoversio. |
Vettä täällä on hyvin vähän kuivina
aikoina, vesipaikkoja ani harvassa;
sillä:
Ei kosket täällä kohise,
Ei välky virran kalvo,
Ei purot aina lirise,
Ei lähteen silmä valvo.
Senpätähden täytyykin ajaa usein läpi öidenkin saapuakseen määrä-ajalla vesipaikalle; sillä jos tamallisuutta kauvemman aina viivyttäisiin vesipaikkojen välillä uupuisivat härät janosta. Ihmisiä varten kyllä varustetaan vettä mukaan tynnyreihin, mutta härkä poloset saavat marssia usein monta päivääkin saamatta pisaraakaan. Vaivaloista on eleskeleminen Afrikassa, ihmisille samoin kuin elukoillekin! Öillä matkaillessa on enemmän vaaroja tarjona kuin päivällä. Saattaa, näette, pimeässä matkaillessa joutua teille tietymättömille, tahi pahoissa paikoissa vaaraa aavistamatta vaunut kaatua. Niinpä kävi meillekin kerran. Eräs karavanivaunuistamme pimeällä kulkiessa tieltä syrjälle meni kumoon. Muuta onnettomuutta ei tuossa kumminkaan tapahtunut, kuin että muuan meikäläisistä taittoi kätensä olkavarresta. Yöllä kulkeminen on vielä epäterveellistäkin, yöt kun näette, ovat hyvin viilvät, niin että saattaa pian kylmettyä.
Muutoin oli matkailumme jotenkin hymin onnistunut, paitsi äskenmainittua satunnaista pikku-onnettomuutta, jonka lisäksi vielä oli kirjoittaja parina päivänä kuumeessa. Sekään ei ole mikään hauska matkatoveri varsinkaan härkävaunuilla kulkiessa. Muuta sairaloisuutta ei ole koko matkallamme ollut.
Tänne Hereromaalle saavuimme viime Joulukuun 11:sta p:nä. Ensimmäisenä meitä vastaan ottamassa oli kuninkaan hovimestari neuvosto-huoneen ohikulkiessamme. Kättänsä ojentaen lausui hän meille ”morroo” joka tervehdyssana on täällä yleinen (maalaisten) kansan keskellä luultavasti englantilaisesta sanasta morning johdettu. Pukuunsa katsoen ei häntä suinkaan olisi havainnut niin korkeaksi virkamieheksi, sillä pukuimena oli hänellä ainoastaan rikkinäinen paita, sekin kovin likainen, ja paikatut housut. Muutoin oli mies miellyttämän näköinen, ijältään noin 30 paikoilla.
Eräänä päivänä kävimme Hänen Majesteettiansa, tämän paikkakunnan kuningasta, Manasse I:stä tervehtimässä. Huone, jossa Hänen Majesteettinsa suvaitsi meitä vastaanottaa oli tuulen ja sateen pitämätön risumaja. Täällä istui kuningas ministeristöineen. Kaikki neuvoston jäsenet eivät kumminkaan tällä kertaa sattuneet paikalla olemaan — oli ainoastaan vaan neljä. Korkein näistä nyt saapuvilla olevista virkamiehistä oli valtion kansleri, pontifex maximus, hänkin noin 30—31 vuoden ikäinen. Sitten oli kaksi häntä vähän vanhempaa alapäällikköä sekä eräs vanha, sokea noita, jolla on virkana ennustaa sodista, ryöstöistä y. m. Istuimena oli heillä siellä puupölkkyjä, ainoastaan kuninkaalla oli vanha, rikkinäinen tuoli. Paitsi mainittua kuninkaallista istuinta ei tässä kuninkaan linnassa ollut muuta huonekalua kuin yksi, inhoittavan likainen, puinen piimä-astia. Sen aikaa kun siellä viivyimme, saimme seisoa, maahan kun emme kehdanneet, eikä juuri iljenneetkään istua, vaikkakin saimme siihen kuninkaallisen kehoituksen. Kuningas sekä kolme äsken mainituista neuvonantajoista olivat vaatteissa; tuo vanha noita oli alaston. Tulijaisiksi veimme kuninkaalle vähän sokeria, jonka saatuansa suvaitsi Hänen Majesteettinsa kiittää antajaa lausumalla ”tankki,” joka kiitossana, sekin, on englantilaisesta sanasta ”thank you” johdettu, ja yleisesti maalaisten seassa käydetty.
Rikkaimmat kuin myös kastetut Hererot käyvät täällä vaatteissa. Köyhemmät ja suurin osa pakanakansasta ovat melkein alastomia. Pukuimena pakanoilla on miehenpuolilla, jotka jo ovat miesijässä 50—60 kertaa vyötäisten ympäri kierretty, pyöreäksi vuoltu pikkusormen paksuinen nahkahihna, johon etu- ja takapuolelle on kiinnitetty kappale nahkaa. Tämä verhoaa ruumiin ala-osan. Vaimopuolilla on samoin nahkoja ruumiin ala-osan peitteenä, sekä säärissä pitkiä nahkanauhoja, sekä rautarenkaita. Käsivarsissa on myös useampiakin rautarenkaita muutamilla. Mainitun lisäksi on naisilla vielä kolmesarvinen nahkamyssy päässä — niin pahannäköinen, jotta ensikertoja näitä naisia nähdessäsi luulet heitä itse piruiksi.
Maalaiset täällä ovat oikeita mustalaisia sanan täydellisimmässä merkityksessä. Ne, näette, ovat mustalaisia sekä iholtaan että tavoiltaan. Tänne saapuessa keräytyi heitä joukottain ympärillemme, mikä paitaa, mikä housuja, mikä nuttua, mikä tupakkia, mikä mitäkin kerjäilemään. Usein on heidän kanssansa aivan pääsemättömissä; et saa eroasi heistä ennenkuin olet jotakin heille antanut. Varsinkin tupakan kerjääjistä on suuri vastus. Kun olet juuri päässyt työpöytäsi ääreen lukemaan tai kirjoittamaan, silloin tulee ikkunan taakse kerjäläisiä toinen toisensa perästä mankuen: ”tupa o omakaja,” s. o. annahan toki tupakkaa. Ei aikaakaan — niin on tupakka askisi taas lopussa, ja uusia kerjäläisiä ikkunan edessä. Mutta ei auta vaan tuskastuminen.
Täällä Omarurussa, jossa nyt tätä kirjoitan taidan tulla viipymään Toukotai Kesäkuuhun saakka, kunnes epäterveellinen sade-aika on ohitse mennyt. Olen siis vielä ennenkuin matkaani jatkan — ainakin kerran — tilaisudessa teille kirjoittamaan. Jos haluatte, niin tulevalla kerralla kertoelen tarkemmin tämän kansan ominaisuuksista, tavoista, juhlista, uskonnosta y. m.
Siis, lebet ihr vohl bis nachher! sanoo saksalainen, mutta hyvästi toistaiseksi! sanoo
Frater vester
A. P.
Lisätyt viitteet