Siirry sisältöön

Kirjeitä Afrikasta/10/3

Wikiaineistosta
Kirjeitä Afrikasta/10/2 Kirjeitä Afrikasta X.
Ondonga ja sen asukkaat II: Kansa. 1.
Kirjoittanut August Pettinen
Julkaistu alun perin: Suomalainen, 29.9.1890, nro 78, s. 3. Artikkelin verkkoversio.


Kirjeitä Afrikasta.
X.
Ondonga ja sen asukkaat.
II.
Kansa.
1.
(Jatkoa viime n:roon).

(Sisältö: Nimi. — Kansallisuussuhteita. — Väkiluku. — Suku ja heimo. — Historiallisia piirteitä. — Hallinto-järjestys. — Elinkeinot. — Teollisuus ja kauppa. — Kieli).


Suomenkieli epäilemättä on verbeistä ja verbimuodoista rikkaimpia kieliä, mutta tässä suhteessa voittaa os̆indonga suomenkielenkin. Esim. käsite: ”kantaa” ilmaistaan os̆indongassa eri verbillä aina sen mukaan miten ja minkä ruumiinosan avulla kantaminen tapahtuu:

Kantaa kädessä = okuendj’iza;
käsivarsilla = okupapata;
olkapäällä = okuleka;
niskalla = oku sigakaneka;
hartioilla = ″ kuinina;
selässä = ″ humbato;
toisesta paikasta toiseen = oku tuta.

(”Oku”verbin edellä on infinitiivin prefiksi).

Paitsi yksinkertaisia verbimuotoja on os̆ndongassa ääretön joukko substantiiveista, adjektiiveista, verbeista ja adverbeista yhdistettyjä ja johdettuja verbejä, (merkitykseltään: inkoatiivisia, passiivisia, refleksiivisiä, instruktiivisia, kausatiivisia, faktitiivisia, relatiivisia, inversiivisia, lokatiivisia, transfiguratiivisia y. m. m.) — Adverbejä ja prepositsioneja on myös runsaasti, mutta konjunktioneja vähän.

Deklinationi ja konjugationi on perin erilainen kuin europalaisissa y. m. kielissä. Nominit taivutellaan ja verbit käytellään, näet, prefiksien eikä suffiksien avulla. Sanaa taivutettaessa tahi käytettäissä tulee lisäke vartalosanan edelle eikä loppuun. Nominaliprefiksejä on 15, nim. 8 singulari- ja 7 pluraliprefiksiä; verbaliprefiksejä on taas useampiakin, eri ajoilla ja muodoilla kun on useammalla omat prefiksinsä. — Sijoja puheena olevassa kielessä ei ole ollenkaan, mutta sen sijaan jaetaan kaikki nominit prefiksiensä mukaan luokkiin. Suku ei tule kysymykseen. Omistavaisuus ilmaistaan kunkin luokan n. k. genetiivipresiksillä, jonka asema on aina omistettavaa ja omistajaa ilmoittamien sanojen välillä; esim. Omüntu jua Nehale = ihminen Nehalen l. N:len ihminen; aantu ja Nehale = ihmiset Nehalen l. N:len ihmiset; epja lja Sineza = pelto Sinezan; omapja ga Sineza = Sinezan pellot; j. n. e. (gua, ja, lja, ga, ovat gen. pref.) Partialisuutta ei ole ollenkaan koko kielessä.

Muutoin on os̆indonga sujuvaa, pehmeää ja säännöllistä kieltä, mutta vaatii erittäin tarkkaa korvaa ja hyvää muistia siltä, joka sitä tahtoo oppia. Kielessä — paitsi muita omituisuuksia ja vaikeuksia — on, näet, useita sanoja, joiden eri merkitys riippuu yhdestä ainoasta kirjaimesta taikkapa vaan ää nen korosta. Esim. omágulu = reidet, omagúlu = taivaat, omajulu = sieramet; omagala = hatut, omakala = hiilet, omakola = varikset; Helposti voi tällaisten sanojen lausumisessa erehdys tapahtua ja silloin tulee asia varsin hullunkuriseksi. —

Ambokieli-murteista on osindonga ainoa, joka on päässyt kirjakieleksi. 1876 julaistiin painosta (Helsingissä Suom. Lähet. seuran kustannuksella) ensimmäinen kirja os̆indongaksi, ja viime vuoteen asti oli 5 eri teosta painosta ilmestynyt; 4:stä teoksesta useita korjaeltuja ja lisättyjä painoksia.

Lukijan hyväntahtoisella suostumuksella panen tähän ainoastaan yhden lauseen näytteeksi tästä kielestä.

Kume kandj’e! Ngele to hala ’ku uuva n’oku tseja os̆indonga n’oohapu z’aandonga, ngojemuene ila nkuka. Ystävä minun! Jos sinä tahdot kuulla ja oppia os̆indongaa, sekä puheita ndongalaisten, sinä, itse tule tänne.



Lisätyt viitteet