Maamme kirja: 36. Suomen ilmanalasta

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
35. Laatokka 36. Suomen ilmanalasta.

Kirjoittanut Zacharias Topelius
37. Kirkkaalla jäällä


Etelässä asuvat ihmiset ovat sanoneet Suomessa olevan yhdeksän kuukautta talvea eikä kolmeakaan kuukautta kesää. Välistä sattuu sellaisia kylmiä vuosia, kun tämä leikkipuhe käypi toteen. Toiset vuodet ovat leutoja, ja tavallisesti saapi laskea Suomessa olevan kuusi kuukautta talvea.

Marraskuussa ja joulukuussa on epävakainen syystalvi. Silloin on maa lumen ja vedet jään peitteessä. Ilma on välistä niin kylmä, ettei paljailla käsillä käsi rautaan koskea. Maaliskuussa ja huhtikuussa on epävakainen kevätalvi: silloin sulaa lumi, maa tulee paljaaksi, ja nesteet kohoavat puissa. Toukokuussa alkaa kevä. Aurinko tulee lämmittäväksi, joet ja järvet luovat jääpeitteensä, ruoho itää, puut alkavat saada lehtiä. Vielä puhaltaa välistä kylmiä tuulia, vielä lankeaa välistä sulavaa lunta. Vasta kesäkuussa ovat niityt viheriäisinä ja lehtipuut kukkivat. Nyt sanotaan olevan sydänkesän, kuin aurinko silloin on korkeimmillaan taivaalla ja yöt ovat valoisimmat. Mutta silloin on kesän oikea alku, sillä korkein lämmin tulee aina vähä myöhemmin korkeinta valoa. Sydänkesä on heinäkuussa välistä yhtä lämmin, kuin Hispaniassa tahi Italiassa. Silloin rientävät kaikki elämään, kasvamaan ja kypsymään pitkällisessä, piamite alinomaisessa päivänvalossa. Elokuu alkaa yhtä lämpimänä, mutta jäähtyy vähitellen öiden enenevän pituuden tähden ja tulee tavallisesti epävakaiseksi. Välistä puhaltaa viileä pohjatuuli. Kun se tyyntyy itäpuoleen selvällä ilmalla, vähenee lämmin märillä mailla, ja tulee halla. Syyskuu on vielä viheriäinen ja välistä lämmin; mutta silloin alkaa syksy pimeöine öineen, sateineen ja myrskyineen. Ilma tulee viileämmäksi, hallaöitä sattuu tiheämpään, lehdet kellastuvat. Lokakuussa on lahtimetsä kirjavassa värikoreudessaan, siksikuin kasvikunta kuoleupi talvilepoon ja roudettunut maa tulee lumen kuin myös vesi jään peittoon.

Kun Suomi ulottuu kauvas pohjaan ja etelään, on ilmanalassa suuri eroitus maan erilaisten osain välillä. Kun lasketaan keskimäärä kaikkien vuodenaikojen lämpimästä ja kylmästä, niin saadaan Enontekiäisten Lapissa 2 pykälää kylmää Oulussa 1/2 pykälää jäädeviivan yli ja Turussa yli 4 pykälää lämmintä. Samasta syystä on täällä suuri eroitus päivän ja yön suurimman pituuden välillä erilaisissa paikoissa. Pisin päivä kesällä ja pisin yö talvella ovat etelä-Suomessa 18 1/2 tiimaa auringon nousun ja laskun välillä, mutta Oulussa 22 tiimaa. Enontekiäisissä ei laskeu sydänkesän aurinko koko kuukauden ajalla koskaan alas, ja jouluaikana ei nouse aurinko kuukauden ajalla koskaan ylös. Mutta kun hämärä on pitempi aamulla ja illalla, jota ylemmä tullaa pohjaan, on kaikilla pohjaisilla mailla enemmän valoa kuin pimeyttä. Pohjais-Suomessa saattaa lukea kirjaa koko yön päivänvalossa koko kolmen kuukauden ajan. Ja talvisen yön valaisevat kirkkaat revontulet, joilla Jumala on tahtonut lohduttaa näitä köyhiä pohjantienoita heidän pitkällisessä taistelemisessaan pimeyttä ja pakkasta vastaan.

Sateen ja lumen-tulo on erilainen erilaisina vuosina. Välistä lankeaa paljo lunta talvella ja paljo sadetta kesällä, mutta muut vuodet ovat kuivia. Kun on vertailtu pitkä rivi vuosia, käsitetään esim. Helsingissä olevan tavallisesti 93 selvää päivää vuodessa, 189 pilvistä ja 83 puolipilvistä päivää. Usiammat selvät päivät ovat huhtikuussa, toukokuussa ja joulukuussa. Sadetta tahi lunta lankeaa 16 päivää lokakuussa, marraskuussa ja joulukuussa, 15 päivää tammikuussa ja syyskuussa, 14 päivää helmikuussa ja elokuussa, 13 päivää heinäkuussa, 12 päivää maaliskuussa, 11 päivää kesäkuussa, mutta ainoastaan 10 päivää huhti- ja toukokuussa. Tämän vaikuttavat tuulet, ja se on erilaista erilaisissa tienoissa. Talvella puhaltavat enimmite eteläiset ja kesällä enimmite läntiset tuulet.

Meri vaikuttaa myös ilmanalaan. Rannikkomaa on kosteampi ja kylmempi kevälellä, kun jäät jähdyttävät ilman, mutta lämpimämmät syksyllä, kun merivesi antaa ilmaan tasaisemman lämpimänsä. Samasta syystä suojelevat syvät järvet ja juoksevat vedet likeisimmän maan hallasta, mutta vesiperäiset maat ovat hallanarkoja.

Kovaluontoinen ja kylmä on tämä maa yläällä pohjassa. Luonto on täällä kova äiti, joka ei mämmittele lapsiaan ventomielisyydellä ja yltäkylläisyydella. Hän vaatii niiltä uutterata työntekoa, paljo kärsivällisyyttä ja kieltäymistä. Jos eivät he tahdo tehdä työtä ja kärsiä, täytyy heidän nähdä nälkää ja kuolla. Mutta palkinnoksensa saavat he kestävän ja terveen ruumiin, urhollisen ja hellittämättömän mielen. Niin on Jumala myös antanut tälle maalle lauhkeamman ilmanalan kuin usiammille muille maille, jotka ovat yhtä yläällä pohjassa. Ei missään, paitsi Norjassa ja Ruotsissa, ole metsiä, peltoviljelystä ja järjestettyjä yhteiskuntia niin lähellä pohjais-napaa, kuin Suomessa. Tämän vaikuttavat osaksi meri ja järvet, mutta erinomaittain se, että maa on viettävä etelätä kohti ja on tunturien suojassa pohjasta vastaan. Paitsi tätä kulkee myös Norjan edustalla lämmin virta valtameren läpitse ja levittää lämmintään likellä oleviin tienoihin.