Maamme kirja: 76. Yhteentulo jättiläisten kanssa

75. Kansan tarinoita jättiläisistä

76. Yhteentulo jättiläisten kanssa. Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius

77. Leikkisatuja

Koleana syysiltana purjehti muutamia merimiehiä jaalallaan^[1] pitkin merenrannikkoa lähellä Wiipuria ja näkivät suuren valkean olevan rannalla. He olivat viluissaan, nousivat maalle lämmittelemään ja tapasivat säikäyksekseen nukkuvan jättiläisen makaavan kääryssä tuliroihun ympärillä, jalat päänalaisena. Merimiehille tuli kiire palata takaisin merelle, mutta samassa heräsi jättiläinen. Mistä te, Suomen pojat, olette? – Tuolta, tuolta, tavoittelivat merimiehet sanoa hätäyksissään ja osoittelivat Wiipuriin päin. Jättiläinen sanoi: kyllä minä tunnen Wiipurin ja sen suuren kiven kirkon seinässä oven päällä: sen olen minä itse nuorena ollessani vienyt Neitsytniemeltä. Mutta, Suomen pojat, eikä teillä ole mitään hyvää muassanne Wiipurista?

Merimiehet toivat jaalastaan tynnyrin tervaa, ja jättiläinen tyhjensi yhdellä nielauksella koko tynnyrin. Kiitoksia, sanoi hän: se oli vanhaa Wiipurin juomaa. Mutta menkää nyt matkoihinne, ennenkuin poikani tulevat takaisin! Ne ovat nuoret ja vallattomat; voisi käydä teille pahoin.

Merimiehille ei tarvittu tätä kertoa. He juoksivat jaalaansa ja tuskin olivat ennättäneet nostaa purjeensa, kun näkivät kaksi jättiläistä rannalla. Toinen niistä nakkasi niin raskaan kiven, että jaala oli vähällä mennä pohjaan. Toinen juoksi veteen ja otti perästä niin kovasti kiini, ettei jaala täysissä purjeissaan paikalta liikahtanut. Hädässään tarttuivat merimiehet kirveihinsä ja saivat hakatuksi jättiläisen toisen käden poikki, jonka tähden hän päästi jaalan irti ja antoi heidän pitkittää matkaansa. Jälestäpäin punnitsivat merimiehet katkaistun käden, ja, jos uskomme heidän kertomustansa, on se painanut 13 leiviskää ja 6 naulaa.

Terve näyttää olleen jättiläisten halujuomaa. Onpa toinenkin kertomus muutamista talonpojista, jotka veivät tervaa Helsinkiin ja tapasivat tiellä jättiläisen, joka pyysi heiltä ryyppyä Suomen paloviinaa. Sitä ei ollut hyvä kieltää, talonpojat käskivät hänen pitää hyvänänsä mitä heillä kuormissa oli. Jättiläinen nosti kolme tynnyriä perätysten suulleen, joi tervan niistä, pyhki partansa ja sanoi hyvillä mielin: kyllä sillä on vielä vanha hyvä makunsa.

1. Jaalaksi kutsutaan Wiipurin rannikolla tavallista hyvästi purjehtivata pienenlaista alusta, jossa on ominainen taklinkinsa.