Merimies G. Lundströmin muistelmia/2
| Osa 1 | Merimies G. Lundströmin muistelmia Kirjoittanut T. A. |
Osa 3 |
| Julkaistu alun perin: Keski-Suomi, 30.1.1875, nro 5, s. 2–3. Artikkelin verkkoversio. |
Nyt olin siis jo perämiehenä samassa aluksessa, jossa ennen olin kokkina ollut. Palkkaa oli minulla jo koko lailla, mutta kun ihminen paljon saa, niin vielä enemmän mieli tekee. Niin kävi minunkin kanssani. Vähitellen rupesin kuljettamaan tullaamatonta tavaraa Tukholman ja Turun välillä. Tässä toimessa oli talon väkeni minulle apuna. He hankkivat minulle helpolla hinnalla senlaisia tavaroita, joita suurella hyödyllä voin myydä Ruotsin puolella ja myivät taas niitä, joita toin Ruotsista Suomeen. Heillä oli kaunis 16 vuotias tytär, Ida, joka suurella ymmärryksellä hoiti tänlaista kauppaa.
Kaksi kesää oli tämä toimeni luonnistanut niin hyvin, että minulla jo oli hyvänlainen omaisuus. Jopa päätimmekin nyt vanhempien suostumuksella mennä Idan kanssa elinkautiseen kauppa-yhtiöön, jonka päätöksen aioimme kahden vuoden kuluttua toteuttaa. Tätä ennen toivoin, näet, tulevani koko pohataksi.
Mutta vääryys ei kauan menesty. Seuraavana kesänä, kun ensi kerran läksin Ruotsiin vieden mennessäni suuren varaston tullaamatonta tavaraa, tulivat salaiset vehkeeni ilmi. Minä menetin kaiken tavarani ja sain suuren sakon kaupan päälle. Tästä huolimatta koettelin onneani vielä kerran, tuoden Tukholmasta tavarata Turkuun. Tällä oli yhtä huono menestys ja tuskallinen harmi valtasi nyt mieleni. Läksinpä niin illalla kotiani, mutta täällä kohtasi minua vieläkin suuremi harmi. Tyttö hempukkani, johon kaiken luottamukseni olin pannut, oli minulle salaisesti uskoton. Tämä oli jo enemmän kuin kantaa voin. Sydämeni oli pakahtua tuskasta ja ähmissäni otin kaikki hyvät huonekaluni ja löin ne palasiksi. Sitte läksin sieltä pois ja askeleeni johtivat nyt ensi kerran elämässäni juoma paikkaan.
Tästä lähtien oli elämäni muuttunut. Mihin vaan tulin, läksin heti juoma paikkaan ja vietin yökaudet väkevien nauttimalla. Koko ihmisyyteni olin jo menettää tykkänään sillä ylöllinen väkemien nautinto tuo kaikki pahat kurit mieleen, jotka sillä hetkellä kyllä näyttämät hauskalta, mutta jälkeenpäin tuottavat surkeimpia omantunnon vaivoja. Tappelut olivat minulle jo aivan tavallisia. Sydämeni sisällinen katkeruus vaati minua siihen. Pieninki pistosana pani vereni kuohumaan ja vimmastuneena karkasin jo närtästyttäjäni päälle. Sattuipa kerran Riigassa eräässä juomapaikassa, että ryhdyin aivan syyttä toisten lisäksi vielä minulle aivan tuntemattomien tappeluun. Mutta kun näin olin ilomielin syhymättä mennyt saunaan, niin sainkin siellä aika löylyn. Tästä lähtien päätin olla tappeluun ryhtymättä, kun sen suinkin välttää voin.
Riigassa palkkaannun erääsen riikalaiseen parkki-laivaan, joka meni Englantiin. Kajuttipoika tässä laivassa oli sukkela ja muutoin suuri veitikka. Hän alituisesti tullasi kapteenin viinipulloja ilman että häntä voitiin syypääksi saada. Sattuipa hän kerran taaskin, luullen kapteenin olevan kannella, kallistamaan viinipullon suuta, kun samassa älysikin kapteenin olevan viereisessä hytissä. Pian keksi hän keinon ja huusi suurella äänellä: "kuulutetaan ruumiillinen avioliitto; morsian kaunis ja pulska, nimeltä viini, syntyisin Madeiran saarelta; sulhanen Karl Halukas, syntyisin Riigasta, joka ei tätä kuulutusta vastaan pane, niin vihkiminen tapahtuu paikalla". Samassa otti hän melkoisen ryypyn.
Kapteeni ei puhunut tällä kertaa mitään, mutta seuraavana aamuna oli kapteeni tuonut kajuttaansa pätkän uutta nuoraa ja kutsui nyt pojan luokseen. Kapteeni seisoi pojan sisään tullessa keskellä lattiaa nuora kädessä ja puhui: "Kuulutetaan ruumiillinen avioliitto, morsian nuori ja pulska nimeltä nuora, syntynyt Venäjän sydänmaalla ja kasvatettu Pietarissa ja sulhanen nuori mies Karl Halukas, syntyisin Riigasta, joka ei tätä kuuluutusta vastaan pane, niin vihkiminen tapahtuu paikalla". Ja kapteeni aikoi juuri ruveta antamaan pojalle hyvän selkäsaunan, mutta poika huusi: "minä panen vastaan," jonka vuoksi vihkiminen täytyi jäädä sikseen. Tänlaisia kepposia mainittu poika teki alituisesti.
(Jatk.)