Paimenpoika (Heine)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paimenpoika.

Kirjoittanut Heinrich Heine


Kuningas on paimenpoika,
Kunnas valtaistuin on;
Hänen päänsä päällä säihkyy
Kultakruunu auringon.
Jalkain juuressa on lampaat,
Hienot mielistelijät;
Vasikat ne ritareina
Keikaroi ja öykkivät.
Hovinarreina on jäärät;
Hovin soittotaiturit
Siin’ on linnut, siin’ on lehmät,
Huilusuut ja kellokit.
Soi ja hilkkuu, kilkkuu vienoon,
Ja niin vienoon kohajaa
Kosken veet ja uljaat kuuset, –
Kuningas jo uinahtaa.
Ministeri, koira, silloin
Hallitusta hoitaa saa,
Ja hän äreästi haukkuin
Arvoansa ilmoittaa.
Kuningas jo viimein ääntää:
”Hallitus vain vaivaa tuo;
Soisin pääseväni kotiin
Kuningattareni luo!
”Hänen sylihinsä lasken
Suloisesti uljaan pään,
Koko valtakuntan’ laajan
Hänen silmissänsä nään!”


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.