Sisaren sukkelus/Yhdestoista Kohtaus
| Kymmenes Kohtaus | Sisaren sukkelus Yhdestoista Kohtaus Kirjoittanut J. F. Granlund |
Kahdestoista Kohtaus |
Yhdestoista Kohtaus.
Karoliina. Ulla.
Ulla. Hah, hah, hah!
Karoliina. Noh, mitä nyt? ... sano, sano kiiruusti! Ulla (lyö käsiänsä yhteen, ihmetellen). Voi, voi! ... Ettepä uskoisi, hyvä Mamselli, kuinka nuo mies-väki ovat herkkiä: kuinka pian niiden sydän syttyy varsin ilme-valkiaan kuin rohtimet ... He olivat ruoho-penkillä, kuin sanoittekin. Luutnantin äänen kuulin jo puoli matkassa. Mutta sielläkös hän Kalle Majisterillen oikeen sydämmensä salaisudet ilmoitti ...
Karoliina. Kuinka? ... joudu nyt puheissas!
Ulla. Kalle Majisterin penkillä istuessa halasi Luutnantti häntä polvista, sanoi rakastavansa häntä sydämmensä pohjasta, eikä voivansa elääkkän hänetä: sanoi olevansa ijankaikkisesti onnettoman, jos ei Kalle häneen suostuisi, häntä rakastaisi ja ijäksi olisi hänen omansa -- niinkuin hänkin lupaisi olla ainian, palavalla rakkaudella ja uskollisuudella, Kallen oma ... Voi, hyvä Mamselli! kuka niitä kaikkia niin muistaa sanasta sanaan matkia.
Karoliina. Ole vai! ... luulekkos minun semmosia uskovan?
Ulla. Asia on tosi, jos uskotte taikka ei.
Karoliina. Mene tiehes! ekkös luule kurias ymmärrettävän? ... Kalle on lahjonut sinun semmosia juttelemaan, saadaksensa minulta kaksisataa Riksiä; mutta älä luule minua niin höllä uskoseksi.
Ulla. Semmoseksiko minun luulette?
Karoliina. Kyllä Neittyet tunnetaan.
Ulla. (itteksensä sivullapäin). Älköön huoliko, koska hän minun vihotti, niin kyllä myös suuni kiini voin pitää. Nyt ei hän minulta saa enää mitään tietä. Muuton olisin ilmoittanut hänellen koko asian, mutta nyt en enää sitä tee; käyköön sitten syteen taikka saveen.
Karoliina. Jos toisten leikkiäkin tahdot puhua, niin tee sitä vähän siivommalla lailla ... Mutta jääköön se nyt sillensä, koska Luutnantti näkyy tulevan.
Ulla. Saadaan kysyä häneltä, puhunko totta taikka valehtelenko?
Karoliina. Tästä et saa Luutnantillen sanaas lausua; taikka hän luulisi pitäväni polvi-halauksellansa väliä. Luulisi sitä kadehtivani.
Ulla. Ettekö sillä sitten väliä pidäkkän?
Karoliina. Jos hän sisarenipoikaa pyytää naidansa? (nauraa).