80
vät Mökö ja Luru etsimään Pullaa,[s. 80] ilmoittaakseen tälle, mikä sitä odotti. He tarttuivat molemmat Pullan etukäpäliin ja pakottivat sen kulkemaan takajaloillaan heidän välissään pitkin pihaa ja huusivat sille:
— Me menemme Helsinkiin!
Ja Pulla taisi tämän ymmärtää, sillä se haukkui minkä suinkin jaksoi. Ja kun se oli Kiljusen koira, niin se haukkui tavallista kovempaa, sillä sen oli aina ollut pakko ponnistaa viimeisetkin voimansa saadakseen äänensä kuuluviin.
Kun edellisellä matkalla asunto hotellissa oli tullut hiukan levottomaksi, niin oli äiti Kiljunen tällä kertaa sitä mieltä, etteivät he menekään asumaan minnekään hotelliin, hakevat ainoastaan jostain rauhallisen huoneen ja vievät kotoa ruokaa mukanaan.
Tätä varten tuotiin suuri puulaatikko ja siihen ahdettiin kaikenlaista sellaista, mitä suinkin voitiin syödä. Siinä oli voita ja leipää, oli maitoa ja juustoa, oli palvattua lihaa ja nauriita, kylmiä perunoita ja silakoita, siinä oli purkeissa puuroa ja puolahilloa, ja siinä oli kahvipannukin ja kaikki, mitä tarvittiin kahvin valmistamiseen. Tämän laatikon kuljettamiseksi otettiin matkaan poikien itse valmistamat matalat kärryt, joissa oli neljä pyörää.
Jotta junassa ei laatikkoa käännettäisi nurin, jolloin tavarat menisivät sekaisin, oli isä Kiljunen laittanut pahvista suuren lapun, jossa oli kirjoitus: »Tämä puoli ylöspäin!» Ja tämä lappu aiottiin naulata
