81
[s. 81] laatikon kanteen. Lapun isä antoi Mökölle, jotta hän sen naulaisi, mutta Mökö pistikin sen taskuunsa ja sinne se jäi toistaiseksi.
Puulaatikko oli suuri. Kun Pulla näki sinne ajettavan kaikenlaista hyvää, teki sen mieli tarkastaa sitä. Juuri kun Kiljuset pukivat ylleen päällysvaatteita, hyppäsi Pulla laatikon vieressä olevalle tuolille, kohotti kuonollaan laatikon kantta, pisti päänsä yhä syvemmälle, ulottuakseen ottamaan jotain hyvää. Mutta silloin se kurottautuikin liian syvälle; se retkahti laatikkoon, ja kansi putosi kiinni.
Jo oli kiire asemalle, ja isä Kiljunen pani nopeasti laatikon lukkoon. Se nostettiin rattaille, ja herrasväki läksi ajamaan tulista vauhtia asemalle.
Se oli taas sellaista menoa, että kyllä kylässä tiedettiin Kiljusten olevan jonnekin matkalla.
Mennessään eivät Kiljuset muistaneetkaan, että Pullaa ei näkynyt missään, niin paljon he ajattelivat sitä suurta iloa, mikä heille tulee Helsinkiin päästyä.
He olivat jo tulleet asemalle, kun Luru sanoi:
— Missä Pulla on?
— Missä Pulla on? huusivat silloin kaikki Kiljuset yht’aikaa.
Silloin kuului laatikosta Pullan haukuntaa. Ja sen kuultuaan Kiljuset taas huusivat, mutta tällä kertaa ilosta.
Laatikko avattiin, ja Pulla nosti kuononsa ylös ja haukahti iloisesti.
Mutta millaisessa tilassa se olikaan!
6 — Kiljusen herrasväki.
