[s. 95]No, oli nyt näillä kolmella varsin hyvä olla, kun laiskotella saivat vain ja huvituksiaan hoitaa. Mutta jo kolmantena päivänä lupa-ajan alusta sairastui Crispinus ja pian piti, kun pitikin, poika paran käydä makuulle. Sinä iltana istuivat Quibus ja Cibus hänen sänkynsä vieressä ja kokivat huvitella häntä lukemalla satuja ja muita kertomuksia. Apteekista tuotiin pojalle lääkkeitä, ja apteekarin oppipoika Jooseppi niitä toi. Jooseppi oli heidän hyvä ystävänsä, vaikka oli vanhempi kuin kenkään heistä. Usein oli hällä tapana käydä illoin poikia tervehtimässä, ja silloin oli hällä aina koko joukko juttuja juteltavana. Ja hän oli kortterikumppanustemme mielestä niin erinomattain viisas, sillä hän oli lukenut aineita, josta he eivät tietäneet niin mitään, nimittäin kemiaa ja fysiikkaa. Ja latinaakin hän osasi.
No, toisena päivänä illalla Crispinuksen sairastumisesta tuli Jooseppi taas kolmen kumppanuksemme luo, tuoden muassaan lääkkeitä Crispinukselle. Tämän oli tosin vaikea saada niitä alas, pahalta maistoivat kovin pojan mielestä, mutta hetkisen irvistettyänsä onnistui hän kuitenkin. Ja nyt istui Jooseppi poikia huvittamaan. Erittäinkin jutteli hän kaikellaisia kertomuksia ilmapallo-matkoista ja selitti pojille koko ilmassa-matkustamisen konstin. En tiedä sentään paljoko pojat siitä ymmärsivät. Mutta kyllä kai Joosepin viisaus suuri oli. Oikein häntä kumppanuksemme ihmettelivät. Ja innossansa puhui siinä sitten Jooseppi elehtelevin silmin melkeittäin seuraavaan tapaan: — Kuulkaa, pojat! Nykyajan tiede ja viisaus on käynyt niin äärettömän pitkälle, erittäinkin kemian ja fysiikan alalla, keksinnöt ovat tehneet niin ihmetyttäviä askeleita eespäin, ett’ei melkein mikään enää ole ihmisen nerolle mahdotonta. Ilmapalloissa kuljetaan jo ulkomailla pitkät matkat maailman avaruudessa; lentokone keksittiin Kiinassa jo neljätuhatta vuotta takaperin, vaikk’eivät nämä tyhmät
