Sotasyyllisyyslaki

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sotasyyllisyyslaki eli laki sotaan syyllisten rankaisemisesta on vuonna 1945 säädetty laki sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä varten. Sen numero asetuskokoelmassa on 890/1945.

Lakiteksti[muokkaa]


Laki
 sotaan syyllisten rankaisemisesta.
 Annettu Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 1945.


  Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhtyneen Kuningaskunnan välillä 19 päivänä syyskuuta 1944 tehdyn välirauhansopimuksen 13 artiklan määräysten täyttämiseksi seuraavaa:

1 §.

  Joka ratkaisevalla tavalla on vaikuttanut Suomen joutumiseen sotaan vuonna 1941 Sosialististen Neuvostotasavaltain Liittoa taikka Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhtynyttä Kuningaskuntaa vastaan tai estänyt sodan aikana rauhan aikaansaamista, tuomittakoon virka-aseman väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi vankeuteen enintään kahdeksaksi vuodeksi taikka, jos asianhaarat ovat raskauttavat, kuritushuoneeseen määräajaksi tai elinkaudeksi.

  Mitä hallitusmuodon 47 §:ssä ja eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainmukaisuutta 25 päivänä marraskuuta 1922 annetun lain 7 §:ssä on säädetty, älköön estäkö tuomitsemasta rangaistukseen tasavallan presidenttinä ja valtiovallan jäsenenä toiminutta henkilöä 1 momentissa tarkoitetusta teosta.

2 §.

  Tässä laissa tarkoitetut syytteet käsittelee erityinen sotasyyllisyysoikeus.

  Sotasyyllisyysoikeuteen kuuluu puheenjohtajana korkeimman oikeuden presidentti ja jäseninä korkeimman hallinto-oikeuden presidentti, Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan professori, jonka ynnä varamiehen mainittu tiedekunta valitsee keskuudestaan, sekä kaksitoista muuta jäsentä, jotka ynnä tarvittavat varajäsenet eduskunnan valitsijamiehet valitsevat suhteellisilla vaaleilla. Jos korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden presidentti on esteellinen tai estynyt, kutsutaan hänen sijaansa jäseneksi saman tuomioistuimen vanhin jäsen. Puheenjohtajan sijaan astuu tarvittaessa korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.

  Sotasyyllisyysoikeuteen valittu älköön kieltäytykö tehtävästä.

3 §.

  Syytteen nostamisesta sotasyyllisyysoikeudessa määrää valtioneuvosto hankittuaan asiasta oikeuskanslerin lausunnon.

4 §.

  Syytettä sotasyyllisyysoikeudessa ajaa oikeuskansleri tai hänen määräämänsä henkilö.

5 §.

  Oikeus syyttää tässä laissa tarkoitetusta rikoksesta olkoon rauennut, jollei valtioneuvosto ole vuoden 1945 aikana määrännyt syytettä nostettavaksi.

6 §.

  Muista kuin 1 §:ssä mainituista, Suomen joutumista sotaan vuonna 1941 ja rauhan aikaansaamisen estämistä sodan aikana tarkoittavista teoista älköön syytettä nostettako.

7 §.

  Mikäli tässä laissa ei ole toisin säädetty, on sotasyyllisyysoikeuteen nähden soveltuvin osin noudatettava, mitä valtakunnanoikeuden ja sen puheenjohtajan toiminnasta on voimassa.

  Oikeudenkäynnin julkisuudesta on voimassa, mitä oikeudenkäytön julkisuudesta 5 päivänä helmikuuta 1926 annetussa laissa on säädetty, kuitenkin siten, että päätöksen tai tuomion julistaminen aina on oleva julkinen.

8 §.

  Sotasyyllisyysoikeudessa tuomittujen rangaistusta täytäntöön pantaessa noudatettakoon niitä säännöksiä, jotka rikoslain 11 luvussa säädetystä rikoksesta rangaistukseen tuomittujen osalta ovat voimassa.

  Tuomittujen armahtamisesta on voimassa, mitä tasavallan presidentin armahdusoikeudesta on hallitusmuodossa yleisesti säädetty.


Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 1945.

Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa
 Pääministeri J. K. PAASIKIVI.




Oikeusministeri Urho Kekkonen.




Katso myös[muokkaa]