Suuren valiokunnan mietintö 26/1917 korkeimmasta oikeudesta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1917. – S. V. M. – Esitys N:o 6.


S u u r e n   v a l i o k u n n a n   m i e t i n t ö  
N:o 26 hallituksen esityksen johdosta, joka sisältää
ehdotuksen laiksi Korkeimmasta Oikeudesta.


Suuri valiokunta on, käsiteltyään yllämainitun asian, päättänyt pääasiallisesti yhtyä Lakivaliokunnan mietinnössä N:o 14 olevaan ehdotukseen. Kuitenkin on Suuri valiokunta, joka on katsonut korkeimmalle tuomioistuimelle ehdotetun nimen epäonnistuneeksi, ehdottanut tuomioistuimen nimeksi Korkein Oikeus. Sen ohessa on Suuri valiokunta tehnyt 4 §:n alkuun muodollisen muutoksen.

Sen perusteella, mitä edellä on esitetty, Suuri valiokunta kunnioittaen ehdottaa,

että Eduskunta hyväksyisi seuraavan lakiehdotuksen:


L a k i
Korkeimmasta Oikeudesta.

Suomen eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään seuraavaa:

1 §.

Ylintä tuomiovaltaa oikeusasioissa käyttäköön Suomen Senaatista erillään oleva tuomioistuin, jota kutsutaan Korkeimmaksi Oikeudeksi.

Korkeimman Oikeuden on myös pidettävä silmällä tuomarien ja ulosotonhaltijain oikeudenkäyttöä sekä tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanoa.

2 §.

Korkeimmassa Oikeudessa tulee olla presidentti ja tarpeellinen määrä oikeusneuvoksia. Näihin toimiin asettaa Senaatti joka viides vuosi, hankittuaan Eduskunnan lausunnon tekemästään ehdollepanosta, oikeamielisiä ja lainoppineita kansalaisia, joilla on taitoa ja kokemusta lainkäytön alalla.

Jäseniä uudelleen nimitettäessä saakoot etusijan entiset jäsenet, jotka virkatoimessaan eivät ole antaneet aihetta oikeutettuun moitteeseen. Oikeuden jäsenten viisivuotisen toimikauden aikana älköön avoimeksi joutunutta paikkaa täytettäkö pitemmäksi kuin jäljelläolevaksi ajaksi.

3 §.

Korkeimman Oikeuden on tutkittava ja lopullisesti ratkaistava:

1) kaikki oikeudenkäyntijutut, jotka lain tahi erityisten asetusten mukaan on voitu saattaa Senaatin oikeusosaston tutkittaviksi;

2) valitukset kuvernöörien ja muiden viranomaisten päätöksistä ja toimista, joista tätä ennen on saanut valittaa Senaatin oikeusosastoon;

3) valitukset maanjako-oikeuden tuomioista ja päätöksistä;

4) syytteet virkavirheistä, joita virkansa toimituksessa on tehnyt hovioikeuden presidentti tahi jäsen taikka Korkeimman Hallinto-oikeuden presidentti tahi jäsen; ja

5) hakemukset menetetyn ajan takaisinsaamisesta ja lainvoiman saaneen tuomion purkamisesta.

4 §.

Korkeimman Oikeuden käsiteltäviä ovat (poist.) lisäksi:

1) sellaiset hovi- ja alioikeuksia koskevat nimitys-, virkavapaus- ja viransijaisuusasiat, joiden ratkaisu ei kuulu alemman viranomaisen tehtäviin;

2) muut oikeudenhoitoa koskevat asiat, jotka Korkeimmalle Oikeudelle ehkä uskotaan;

3) erityiset asiat, jotka lain mukaan tähän asti ovat olleet Senaatin oikeusosaston käsiteltäviä;

4) kysymykset siitä, onko jokin juttu tahi asia yleisen tuomioistuimen vai erikoistuomioistuimen tai hallintoviranomaisen tutkittava; sekä

5) lausunnon antaminen armahduksesta.

Tässä ylempänä 1 ja 2 kohdassa mainitut asiat ratkaistaan Senaatin oikeustoimituskunnan esittelystä sekä sen päällikön ottaessa osaa asian käsittelemiseen ja päättämiseen.

5 §.

Korkeimman Oikeuden tulee antaa Senaatille lausuntonsa kysymyksistä, jotka koskevat perustuslain taikka muun, hallituksen ja eduskunnan yhtäpitävällä päätöksellä syntyvän lain säätämistä, muuttamista, selittämistä tahi kumoamista.

Jos lain muuttaminen tahi selittäminen osoittautuu tarpeen vaatimaksi, saa Korkein Oikeus tehdä siitä esityksen Senaatille.

6 §.

Niistä tähän asti Senaatin oikeusosaston käsiteltäviin kuuluneista asioista, jotka siirretään Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen, on erikseen säädetty.

7 §.

Korkein Oikeus on tuomionvoipa viisijäsenisenä.

Lainsäädäntökysymykset sekä ne asiat, jotka oikeustoimituskunta valmistelee, ovat Korkeimmassa Oikeudessa käsiteltävät yleisessä istunnossa.

Muut jutut ja asiat saadaan, jollei Korkein Oikeus toisin määrää, käsitellä jaostoissa.

8 §.

Korkeimmassa Oikeudessa tulee olla tarpeellinen määrä oikeussihteereitä ja muita virkamiehiä, jotka Korkein Oikeus itse nimittää. Näihin virkoihin on nimitettävä lainoppineita kansalaisia, joilla on taitoa ja kokemusta tuomarintoimessa.

9 §.

Senaatin prokuraattorin tulee Korkeimmassa Oikeudessa käyttää sitä toimivaltaa ja täyttää ne tehtävät, mitkä hänellä tähän asti Senaatin oikeusosastossa on ollut.

10 §.

Ylempien ja alempien oikeuksien tuomareille perustuslaissa vakuutettu oikeus, ettei heitä saa ilman laillista tutkimusta ja tuomiota virasta erottaa, olkoon voimassa myös Korkeimman Oikeuden presidenttiin ja muihin jäseniin sekä virkamiehiin nähden, kuitenkin 2 §:ssä säädetyin rajoituksin.

Korkeimman Oikeuden jäsenet saatetaan lainvastaisesta menettelystään edesvastuuseen sillä tavalla ja siinä erityisessä tuomioistuimessa kuin säädetään laissa Eduskunnan oikeudesta tarkastaa hallituksen jäsenten virkatointen lainmukaisuutta.

11 §.

Mitä Oikeudenkäymiskaaren 30 luvussa ja erityisissä asetuksissa on säädetty menettelystä ylimmässä oikeusasteessa, on noudatettava oikeudenkäynnissä Korkeimmassa Oikeudessa.

12 §.

Korkein Oikeus laatikoon työjärjestyksensä. Se määrätköön myös hovioikeuksien työjärjestyksen.

13 §.

Korkeimman Oikeuden on vuosittain annettava kertomus toiminnastaan Suomen Eduskunnalle.

14 §.

Korkeimman Oikeuden tuomioista, päätöksistä ja pöytäkirjoista annettakoon vaadittaessa säädettyjä maksuja vastaan jäljennöksiä ja otteita.

15 §.

Ne tarkemmat määräykset, jotka tämän lain täytäntöönpanemista varten on tarpeen, annetaan hallinnollisella asetuksella.

16 §.

Tämä laki astuu voimaan ................. Samana päivänä lakkautetaan Senaatin oikeusosasto ja astuvat sen varapuheenjohtaja ja jäsenet sekä virkamiehet vastaaviin toimiin Korkeimmassa Oikeudessa.

Ne jutut ja asiat, jotka sanottuna päivänä ovat oikeusosastossa vireillä, siirretään Korkeimpaan Oikeuteen.

_______________


Helsingissä 14 päivänä heinäkuuta 1917.
_______________


Katso myös[muokkaa]