Totisen kääntymisen harjoitus/Kappale 19

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uuden syntymisen ja hengen uudistuksen tuntomerkit Valitus ja varoitus
Totisen kääntymisen harjoitus
Kirjoittanut Arthur Dent
Christillinen Muisto-Kirja


Walitus uuden syntymisen väärin Käyttämisen ylitse, ja Waroitus, ettei kenenkään pidä pettämän itseänsä jollakulla itse otetulla ja väärin omistetulla lohdutuksella uudesta syntymisestä, koska ei hän itse sihen vielä tullut ole.

Woi Jumala, hyvä Isä! kuinka moni Nimi-Christitty pettää itsensä surkiasti omilla väärillä luuloillansa!

Kain osa niistä, jotka Christityiksi kutsutaan, tahtovat kyllä hyväin Christityin nimeä kantaa, sanoen: me olemme vastuudesta syntyneet; mutta kaiken tämän alla ei; he kuitenkan tee sitä kuin Christillinen on ei heillä ole Christuksen henkeä ja mieltä, eivätkä osota yhtäkään kasteen ja uuden syntymisen hedelmää.

He sanovat me olemme kasteen kautta tulleet Jumalan lapsiksi, ja kuitenkin tekevät he perkeleen töitä, jonka henki ja mieli myös heillä on. He sanovat: me olemme armon lapset, ja ei kuitenkaan tee muuta, kuin jokapäivä vihottavat Jumalan, ja osottavat itse työssä olevansa mailman lapset.

He sanovat: me olemme Christuksen rakas morsian ja hänen seurakuntansa, hän on puhdistanut meitä veden pesossa sanan kautta, valinnut ja kutsunut meitä ulos mailmasta; ja kuitenkin rippuvat he koko sydämellänsä ja elämällänsä mailmassa, ja tosin itse perkeleessä.

He sanovat: me olemma kasteen kautta Christukseen istutetut ja olemme sen kautta tulleet hänen jäseniksensä ja he antavat kuitenkin jäsenensä jokapäivä vääryyden ja saastaisuuden aseiksi.

He sanovat: me olemme kasteen kautta tulleet Pyhän Hengen temppeliksi ja asumasiaksi, ja he antavat kuitenkin jokapäivä itsensä moninaisilta tiettäviltä synneiltä sisälle otettaa ja hallittaa, ja ovat niin perkeleen asuma-siat, joissa hän työtä tekee.

He sanovat: me olemma sen oikian seurakunnan jäsenet; ja he tekevät itsensä kuitenkin töillänsä perkeleen jäseniksi.

He sanovat: me olemme Christuksen lampaat, ja elävät kuitenkin niinkuin lejonit ja karhut, niinkuin kissat ja koirat, ja tosin! pahemmin kuin perkeleet helvetissä, niinkuin jokapäiväinen koettelemus sen todistaa.

He sanovat: me olemme valkeuden lapset, ja vaetavat kuitenkin pimeydessä: me olemme hyvät puut, ja kantavat kuitenkin pahoja hedelmiä; me olemme Jumalan pelto, ja ei kuitenkaan kanna muuta kuin ohdakkeita ja orjantappuroita; me olemme Jumalan viinamäki, ja ei kuitenkan kanna muutta kuin pahoja viinamarjoja hyväin edestä.

Mutta senkaltaiset hedelmät ei ole muuta kuin lihan hedelmät siitä vanhasta syntymisestä, ja vanhasta Adamista, kussa kuitenkin me tahdomme kutsuttaa vastuudesta syntyneiksi Christityiksi.

Ah! niin ovat siis peräti harvat, jotka oikein tahtovat itsensä tuta, mikä nurja mieli ja paha sisu heissä salattuna makaa, joka heidän luonnollisesta syntymisestänsä tullut on, ja on heissä vielä muuttumata.

Sillä kussa löytään nykyiseen aikaan senkaltainen synitnen, joka sitä suurta ja hirmuista luontonsa pahuutta, jossa hän lihan jälkeen syntynyt on, oikein Jumalan ja ihmisten edessä häpee, ettäs hän tunnustaa Danielin kanssa: Herra meidän täytyy hävetä!

Kussa löytään nykyiseen aikaan senkaltainen katuvainen syntinen, joka ei rohkene silmiänsäkään nostaa taivaasen päin, niinkuin Herra meille edespanee esimerkin siinä köyhässä Publikanissa? Kussa löytyvät senkaltaiset katumuksen kyyneleet kuin Davidin ja Marian Magdalenan olit? Kussa löytvvät nyt senkaltaiset kyynelitten lähteet, kuin Jeremian silmät olit? Missä löytään nyt senkaltainen murheellinen, ahdistettu ja särjetty sydän syntein ylitse, kuin havaitaan Davidilla olleen hänen katumus psalmeissansa? Kussa löytyy nykyiseen aikaan senkaltainen kaupunki eli kylä, joka tekee senkaltaisen katumuksen kuin Ninive? Kussa havaitaan jonkun repivän sydäntänsä, niinkuin Joel neuvoo? Ja kuitenkin luulevat he kaikki autuiksi tulevansa niin hyvin kuin David, Maria, Magdalena, Jeremias ja muut Jumalan pyhät, ehkei he senkaltaista parannusta tehneet ole.

Siitä nähdään heissä sen turmellun sydämen kovuus, ja ettei he vielä ole poispanneet eli muuttaneet sitä vanhaa murtamatointa sydäntä, jonka he ensimäisessä luonnollises syntymisessä saaneet ovat, eikä ole sitä vastaan saaneet uutta, pehmiätä ja särjettyä sydäntä siitä toisesta ja uudesta syntymisestä, jota paitsi ei yksikään taida autuaksi tulla.

Sentähden katsotaan kukin hyvin eteensä kuinka hän Christillisyydessänsä itsensä käysttä, kuinka hän kasteensa oikein pitää, ja ei elä siinä vahassa, vaan uudessa syntymisessä, ja tulee uudeksi luontokappaleeksi Christuksessa; muutoin eikä kaste, eli mitä hän eteensä ottais, Jumalan edessä kelpaa: Sillä Christuksessa Jesukses ei mikään kelpaa; vaan uusi luonto. Tosin Christus hanen suurena tulemisensa päivänä ei ole senkaltaista tunteva.

Tämän opin uudesta syntymisestä on pyhä Paavali hänen Ephesereillensä täydellä todella eteen pannut, jotka myös ovat luulleet, niinkuin nykyiset Christitytkin, olevan siinä kyllä, että heillä oli Evangeliumi; mutta Paavali kieltää sen peräti pois, ja osottaa, että heidän myös siinä ja sen jälkeen elämän ja vaeltaman pitää, uuden syntymisen voimasta, hengessä, niinkuin on nähtävä hänen lähetys kirjans Epheserein tykö 4, 5 ja 6 luvuista.

Tämä uuden syntymisen salaisuus on, joka tekee eroituksen Jumalan ja mailman lasten välillä, ja saattaa alinomaisen eripuraisuuden hyväin ja pahain, jumalisten ja jumalattomain, Jumalan lasten ja Belialin lasten vaiheella, jotka ei ainoastaan nimen, mutta myös omaisuutten, töiden ja elämän vuoksi ovat peräti erinkaltaiset, ja tosin juuri toinen toistansa vastaan; sillä joka on syntynyt lihan jälkeen, ja vielä elää vanhassa syntymisessänsä lihan jälkeen, hän vihaa ja vainoo aina niitä, jotka hengestä syntyneet ovat, niinkuin Ismaeli Isaachiea, Esau Jakobita, Cain.Abelia, Sauli Davidia.

Ja vaikka täällä mailmassa on kaikki edestakaisin ulkonaisen muodon jälkeen, Jumalan lasten kanssa, niiden jumalattomain seassa, niin pitää kuitenkin kerran tämän elämän perästä muutos tuleman, koska ne jumalattomat heidän päämiehensä perkeleen kanssa oikeuden ja tuomion jälkeen tulevat heitetyksi ijankaikkiseen kadotukseen, ja ne oikein vastuudesta syntyneet hurskaat Jumalan lapset pääsevä, vähän ulos seisotun työn, kilvotuksen, murheen vaivan ja ristin perästä, ijankaikkiseen lepoon, ja saavat kauniin voiton palkan ja kruunun ijankaikkisesti.

Sentähden, o ihminen! ole uskollinen tässä kilvotuksessa lihaa ja mailmaa vastaan, tässä elämässä hamaan kuolemaan asti, niins saat elämän kruunun: sen neuvon ja lupauksen antaa meille meidän uskollinen Wapahtaja Jesus, hyvästi siunatlu nyt ja ijankaikkisesti!

Amen. Hallelujah!