Väliaikainen laki Vallankumousoikeuksista

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen Kansanvaltuuskunnan asetuskokoelma 1.2.1918/13.


1918

N:o 13

S U O M E N
ASETUSKOKOELMA.


Väliaikainen laki
Vallankumousoikeuksista.
Annettu Helsingissä, 1 p:nä Helmikuuta 1918.
_______________


  Suomen Kansanvaltuuskunta on, pitäen tärkeänä, että vallankumouksen saavutusten turvaamiseksi ja kansalaisten oikeusturvan takaamiseksi maassa viipymättä ryhdytään sitä varten tarpeelliseen oikeuden käyttöön, hyväksynyt noudatettavaksi seuraavat määräykset vallankumousoikeuksista:

1 §.

Käsittelemään asioita, jotka sisältävät rikoksen vallankumousliikettä ja kansan perustamaa uutta järjestystä vastaan taikka muun rikoksen, asetetaan, siksi kunnes oikeuslaitos kansanvaltaisesti uudistetaan, erityinen tuomioistuin: Vallankumousoikeus.

2 §.

Vallankumousoikeudet asetetaan kunnittain. Jäsenten asettaminen niihin sekä yleisen syyttäjän määrääminen tapahtuu kunnan järjestyneen työväen toimesta, joko välittömästi yhteisessä kokouksessa tahi paikallisen edustuslaitoksen kautta, missä sellainen on.

Tarpeen vaatiessa voi Vallankumousoikeus toimia kahtena tai useampana osastona, joista kukin on siten kokoonpantu, kuin seuraavassa pykälässä Vallankumousoikeuksista säädetään.

3 §.

Vallankumousoikeuteen kuuluu puheenjohtaja sekä vähintään 4 jäsentä, joiksi valitaan rehellisiksi ja oikeamielisiksi tunnettuja, työväen luottamusta nauttivia henkilöitä.

4 §.

Rikoksen alustavassa tutkimisessa ja tämän lain sekä rangaistusten täytäntöönpanossa on paikkakunnan miliisi velvollinen antamaan apuaan.

5 §.

Syytetyllä on oikeus ottaa itselleen haluamansa puolustaja. Ellei hän tahdo tätä oikeuttaan käyttää, määrätköön Vallankumousoikeus syytetylle avustajan.

6 §.

Vallankumousoikeus perustaa tuomionsa luotettaviksi katsomiinsa todistuksiin ja tosiasioihin, ottaa huomioon rikoksen tehneen luonnonlaadun sekä ne olot, joissa rikos on tapahtunut, ja muut asiaan vaikuttavat seikat, myöskin sen, missä määrin rikos loukkaa työtätekevän kansan etuja sekä vallankumouksen menestystä.

7 §.

Rikollisuuden estämistä ja vähentämistä tarkoittaen, määrää Vallankumousoikeus rangaistukseksi varoituksen, rahasakon, virasta erottamisen tahi omaisuuden tai vapauden menettämisen taikka erinäisten henkilökohtaisten tai yhteiskunnallisten etujen ja oikeuksien menettämisen. Näitä rangaistuslajeja voidaan myös tuomita kaksi tai useampia yhdellä kertaa.

Kuolemanrangaistusta tai kidutusta älköön rangaistuksena käytettäkö.

8 §.

Vallankumousoikeudessa on pidettävä pöytäkirjaa, johon on merkittävä tuomio ja mitä asian käsittelyssä on esiintuotu.

9 §.

Muutosta Vallankumousoikeuden päätökseen saa hakea kahdenkymmenen päivän kuluessa tuomion antamisesta lukien Vallankumouksellisessa Ylioikeudessa, jos rangaistus sisältää vapausrangaistusta enemmän kuin kaksi kuukautta tai sakkoa enemmän kuin tuhat markkaa taikka omaisuuden menettämistä enemmän kuin kolmannen osan tuomitun omaisuudesta.

Ellei asiallinen tuomion kuultuaan vuorokauden kuluessa ilmoita aikovansa hakea muutosta päätökseen, voittaa tuomio lain voiman.

10 §.

Vallankumouksellinen Ylioikeus, jolle kaikista tuomioista on Vallankumousoikeuden toimesta viipymättä toimitettava ilmoitus ja selostus sekä jutussa syntyneet asiakirjat, voi kumota tai muuttaa Vallankumousoikeuden päätöksen, vaikka päätöksestä ei olisikaan valitettu.

Ylimpänä oikeutena tässä laissa mainituissa asioissa on Vallankumouksellinen Ylioikeus, joka toimii Helsingissä, ja kuuluu siihen puheenjohtaja ja kymmenen jäsentä sekä yleinen syyttäjä, jotka Työväen Pääneuvosto nimittää.

11 §.

Milloin tuomio sisältää rahasakon tahi omaisuuden menetyksen, voi tuomioistuin, sen estämättä että tuomiosta valitetaan, määrätä omaisuuden tai osan siitä heti takavarikoitavaksi.

12 §.

Vallankumousoikeudet ovat asetettavat viipymättä, ja ryhtyvät ne toimeensa Vallankumousoikeuden puheenjohtajan kutsusta ja toimenpiteestä, ollen niiden asettamisesta ja kokoonpanosta heti tehtävä ilmoitus Kansanvaltuuskunnan Oikeusasiain Osastolle.

13 §.

Lain voiman voittanut tuomio pannaan viipymättä täytäntöön, ellei tuomioistuin harkitse oikeaksi julistaa tuomiota ehdolliseksi.

Ehdollinen tuomio sisältää tuomioistuimen määräyksen, ettei tuomiota ole täytäntöön pantava, ellei tuomittu henkilö tee itseään syypääksi uuteen rikokseen.

Tuomioistuin voi myös määrätä, että sen antaman tuomion täytäntöönpano on keskeytettävä.

14 §.

Sakot ja menetetyksi tuomittu omaisuus lankee valtiolle.

15 §.

Tämä laki astuu voimaan heti.

Helsingissä, 1 päivänä helmikuuta 1918.


KULLERVO MANNER.
YRJÖ SIROLA.
EERO HAAPALAINEN.
ADOLF TAIMI.
LAURI LETONMÄKI.
O. W. KUUSINEN.
ANTTI KIVIRANTA.
JALO KOHONEN.
J. H. LUMIVUOKKO.
EVERT ELORANTA.
O. TOKOI.
KONSTANTIN LINDQVIST.
EMIL ELO.
MATTI TURKIA.


Katso myös[muokkaa]