Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi jäkälän maasta viennistä
Jäkälää on jo noin parinkymmenen vuoden aikana viety Suomesta ulkomaille, etupäässä Saksaan, jossa siitä valmistetaan koristeita ja hautaseppeleitä. Sen vienti on vuosi vuodelta lisääntynyt, lukuunottamatta vuotta 1927, jolloin varhainen talvi teki viennille haittaa. Tilaston mukaan vietiin Suomesta jäkälää allamainittuina vuosina seuraavasti:
- v. 1925 362,399 kg., arvoltaan Smk. 1,575,020:—
- v. 1926 838,507 kg., arvoltaan Smk. 3,305,247:—
- v. 1927 594,126 kg., arvoltaan Smk. 2,478,922:—
- v. 1928 1,790,297 kg., arvoltaan Smk. 7,611,033:—
- v. 1929 1,853,983 kg., arvoltaan Smk. 7,537,125:—
- v. 1930 2,424,268 kg., arvoltaan Smk. 9,406,292:—
Alkuaikoina myytiin jäkälää ehdolla, että ulkomainen ostaja yksin totesi sen laadun tavaran saavuttua ulkomaiseen satamaan. Usein sattui myöskin siten, että ostaja määritteli laadun vasta senjälkeen kun se, jolle hän oli jäkälän edelleen myynyt, oli sen arvostellut ja maksanut siitä hinnan, mikä saattoi tapahtua joskus kuukausienkin kuluttua siitä kun tavara oli Suomesta laivattu. Kun tällaisen myyntitavan noudattaminen kävi suomalaisille jäkälän viejille vaikeaksi, ryhtyivät he v. 1927 yhteistoimin neuvotteluihin saksalaisten ostajien kanssa, ja neuvottelut johtivatkin sopimukseen, jolla jäkälän vienti saatiin entistä paremmalle kannalle. Sopimuksen mukaan nim. asetettiin saksalaisiin tuontisatamiin asianomaisten kauppakamarien toimesta suomalaisten jäkälänviejäin yhtymän hyväksymät puolueettomat jäkäläntarkastajat, joiden tarkastustuloksiin lähettäjän ja vastaanottajan oli tyydyttävä.
Tämäkään sopimus, jota on noudatettu kolmena laivauskautena, tuskin voi jatkuvasti vastata viennin kannalta asetettavia vaatimuksia. Se vaara on nim. edelleen olemassa, että Suomesta lähetetään ala-arvoista jäkälää, joka käyttökelvottomana jää pitkiksi ajoiksi tuontisatamain varastoihin ja aiheuttaa laivaajalle kuluja sekä joutuu myytäväksi polkuhintaan johonkin muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon se on lähetetty. Tällaiset polkuhintaan myydyt jäkälälähetykset ovat omansa alentamaan hyvänkin jäkälän hintaa ulkomaisilla markkinoilla.
Jäkälän huonoon laatuun on syynä joko se, että jäkälän kerääminen aloitetaan liian aikaisin, jo elokuussa, jolloin siitä ei saada kestävää vientitavaraa, tai se, että sitä kerättäessä nyhdetään myös liian lyhyttä, seppeleiden valmistukseen kelpaamatonta jäkälää, tahi vihdoin se, että jäkälän mukana irrotetaan turvetta sekä jätetään havunneulat ja muu siihen kuulumaton siitä puhdistamatta, vieläpä toimitetaan laatikkoihin pakkaaminen vilpillisesti. Niinpä onkin todettu, että jäkälälähetyksiä koskeviin, vastaanottajain ja tarkastajain tekemiin muistutuksiin on ollut asiallisia syitä, jotka koituvat haitaksi jäkälän viennille sekä aiheuttavat viejille vahinkoa ja jotka eivät ole poistettavissa muutoin kuin tehokkaalla vientitarkastuksella. Vaikkakin tässä on kysymys ainakin toistaiseksi vähäarvoisesta vientitavarasta esim. voihin, juustoon ja kananmuniin verraten, joiden vienti on virallisen valvonnan alainen ja joiden vientiä valvonta on monessa suhteessa edistänyt, ovat toimenpiteet jäkälän viennin turvaamiseksi ja kehittämiseksi kuitenkin täysin perustellut, koska niillä voidaan säilyttää, ehkäpä lisätäkin etupäässä vähävaraisten ansiomahdollisuuksia.
Jäkälän vientitarkastus, joka tapahtuisi syys-, loka- ja marraskuun aikana, on helposti järjestettävissä ilman uusia viran tai toimen haltijoita sekä aiheuttamatta virastoille sanottavaa työnlisää. Suunnitelman mukaan tulisi vientiä valvomaan metsähallitus, lähinnä sen määräämät tarkastajat, joiden palkkiot samoinkuin muutkin tarkastuksesta aiheutuvat kustannukset viejäin tulisi suorittaa. Kun vienti tähänastisen käytännön mukaan tulisi edelleenkin tapahtumaan vain kahdesta satamasta, Helsingistä ja Turusta, ei kykenevien tarkastajain saamisessa todennäköisesti tule esiintymään vaikeuksia.
Samalla kun Eduskunnan hyväksyttäväksi annetaan ehdotus laiksi jäkälän viennistä, liitetään tähän, Eduskunnalle tiedoksi, luonnos asetukseksi sanotun lain soveltamisesta.