Siirry sisältöön

Hakutulokset

Näytä [20 | 50 | 100 | 250 | 500] kerralla. ← 20 edellistä |
  • päästäksemme Kapkaupunkiin. Täällä on nykyään 2 laivaa. Toinen niistä on ”Louis Alfred”, jonka pitäisi viedä meidät Kapkaupunkiin. Toinen on ”Adolf”, joka...
    9 KiB (1 056 sanaa) - 19. heinäkuuta 2017 kello 18.30
  • 25 luku 26 luku 27 luku 28 luku 29 luku 30 luku Lähde: Stevenson, Robert Louis 1910: Ryöstölapsi: kertomus David Balfourin seikkailuista. Englanninkielestä...
    2 KiB (78 sanaa) - 12. elokuuta 2017 kello 17.38
  • vaikutelman aikaansaamiseksi. (Eteviä tämän suunnan edustajia ovat m. m. Louis ja Thuille). Tämän mukaan on sävellajissa huomattavana kolme eri „luonnetta”:...
    10 KiB (1 046 sanaa) - 16. joulukuuta 2018 kello 19.46
  • Jonkun aikaa Alan ryskytti ovea, mutta ainoastaan kaiku talon sisästä ja ympäristöstä vastasi hänen kolkutuksiinsa. Lopulta kuulin kumminkin ikkunan varovaisesti...
    14 KiB (1 734 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.37
  • pimeä. Tie, jota kuljimme, vei pitkin louhikkoisia vuorenrinteitä, ja vaikka Alan kiiruhti empimättä eteenpäin, en voinut käsittää, miten hän voi pysyä oikealla...
    14 KiB (1 767 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.37
  • Noin kello kuuden aikaan istuuduimme Alan ja minä aamiaista syömään. Lattia oli lasin sirpaleitten ja veritahrojen vallassa ja se vei minulta ruokahalun...
    9 KiB (1 174 sanaa) - 22. toukokuuta 2016 kello 09.06
  • Alan selvisi ensiksi. Hän nousi ylös ja meni metsän laitaan. Sieltä hän tarkasteli vähän ympärilleen, tuli takaisin ja istuutui. »No, David», lausui hän...
    17 KiB (2 170 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.37
  • Heti ensimäisen talon ovelle, jolle saavuimme, koputti Alan. Se ei ollut suinkaan mikään vaaraton yritys sellaisessa ylämaaseudussa kuin Balquhidder. Siellä...
    15 KiB (1 830 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.37
  • meitä suosi kirkas auringon paiste ja joka suunnalla näkyi vuorisia saaria. Alan ja minä istuimme kansihytissä, jonka molemmat ovet olivat auki, – tuuli oli...
    20 KiB (2 467 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.38
  • ylpeänä, kiihottaen kaikin tavoin näitä hillittömiä ja syntisiä tunteita; Alan taas vihaisena ja häpeissään, häpeissään siitä, että oli hävittänyt rahani...
    23 KiB (2 897 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.37
  • ylikulkupaikka, enää niin huolellisesti vartioitu. »Sodassa on pääsääntönä», selitti Alan, »kulkea sieltä, missä vähimmin odotetaan. Forth on nyt vastuksenamme ja...
    23 KiB (2 810 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.37
  • vastasi Alan. »Mutta silloin huomaa John Breck koivun ja männyn lehvät, ja päättää – jos hänellä on vähänkään järkeä, jota minä epäilen – että »Alan piileskelee...
    15 KiB (1 890 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.37
  • aamulla vuorijonon toisessa päässä. Edessämme levisi epätasainen ja autio alanko, jonka yli meidän nyt oli kuljettava. Aurinko oli vielä alhaalla ja paistoi...
    17 KiB (2 056 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.37
  • varaton äiti muutti joku vuosi sen jälkeen v. 1858 Parisiin. Käytyänsä Saint-Louisin lyseen läpi piti Émilen suorittaman ratkaiseva tutkinto, mutta sai kuin...
    25 KiB (2 881 sanaa) - 2. heinäkuuta 2017 kello 20.35
  • tekemään väitöstutkimukseen. Helsinki: Avain, 2013. ISBN 978-951-692-958-6. Ala-Korpela, Mika & Inkinen, Sam & Suna, Teemu: Kyborgin käsikirja: Havaintoja...
    275 KiB (23 756 sanaa) - 22. marraskuuta 2022 kello 07.10
  • ikäväkseen asti, ja tuskin oli Alan lausunut viimeiset sanansa, kun kapteenin kasvot ilmestyivät avonaiseen oveen. »Seis!» karjaisi Alan, ojentaen miekkansa häntä...
    14 KiB (1 710 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.38
  • luullakseni ainakin parikymmentä. Aina kun sellaiselle saavuimme, jätti Alan minut tielle ja meni itse koputtamaan seinään ja puhutteli hetkisen ikkunassa...
    18 KiB (2 234 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.37
  • luotsin virkaa toimittamaan.» »Onko tämä joku teidän konnankoukkujanne?» kysyi Alan. »Näytänkö minä nyt sellaiseen halukkaalta?» tiuskasi kapteeni. »Minulla...
    13 KiB (1 617 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.38
  • vaikka en vielä hänen nimeänsäkään tiedä.» »Kuinkas te voitte, Cluny?» sanoi Alan. »Toivoakseni mainiosti, sir. Olen ylpeä tavatessani teidät ja saadessani...
    19 KiB (2 317 sanaa) - 17. huhtikuuta 2013 kello 13.47
  • Omalta osaltani minä olin nyt satamassa, mutta Alan, jolle minä olin suuressa kiitollisuuden velassa, oli vielä huolenani. Sitäpaitsi olivat vielä murha...
    8 KiB (978 sanaa) - 10. maaliskuuta 2013 kello 08.37
Näytä [20 | 50 | 100 | 250 | 500] kerralla. ← 20 edellistä |