Runoelmia (Heine)
| Runoelmia. Kirjoittanut Heinrich Heine |
Suomen taiteen tukijalle,
Suomen kielen sointajalle
Alkulause.[muokkaa]
Pieni kokoelma Heinrich Heine’n runojen suomennoksia tarjotaan täten yleisölle. Runoelmat ovat, harvaa poikkeusta lukuun ottamatta, alkuteoksen, Buch der Lieder-kirjan järjestystä noudattaen, poimitut runoilijan Junge Leiden, Lyrisches Intermezzo ja Die Heimkehr nimisistä runosarjoista. Suomentaja on jakanut kääntämänsä kappaleet vain kahteen jaksoon: Romanseihin ja Lyyrillisiin lauluihin, samoin kuin Heine’n ruotsintajat K. A. Renvall ja K. Collan aikoinaan tekivät.
Jos tämä vihkonen saa lukijoita, on suomentajan aikomus vast’edes toimittaa toinen, sisältävä näytteitä Heine’n myöhemmistä Aus der Harsreise, Die Nordsee ja Neue Gedichte nimisistä runoryhmistä.
- Helsingissä, Huhtikuulla 1887.
- Suomentaja.
- Romanseja:
- Lyyrillisiä lauluja:
- Kun ihanuuteen toukokuun
- Mun kyyneleistäni entää
- Kuun, auringon, kyyhkysen, ruusun ja liljan
- Tuoll’ ylähällä tähdet
- Sun, armas kultani, kauvas
- Vain tuskaan lotoskukan
- Tuo, kultani, kätöses rinnallein
- Vuoret, linnat kuvastuvat
- Et lemmi, lemmi mua, et
- Sydänkäpysen armaan hiuksista
- Näin unissani miehen lystikkään
- En kaiho, en, jos sortuis sydänkin
- No ompas luikkuja näitä
- Kun lehmus kukki ja laulut soit
- Nuo sinivuokot silmien
- Sinitaivas ja manner on loistossaan
- Tuoll’ yksin kalliolla
- Loi lempensä poika neitoon
- Sua rakastin, rakastan vieläkin
- Kesä-aamuna kirkkahinna
- Teepöydässä istuivat, kunne
- On myrkkyä mulla laulut
- Ma nousen vuoren huippuun
- En tiedä, mitä se lienee
- Kun matkalla sattumaltaan
- Sa kaunis saaren neito
- Mustiin pilviin peitettyinä
- Ma astuin tuonne lehtoon asti
- On nukkunut neitonen. Kuuhut
- Ma onnettuuden Atlas! maalimaa
- Näin vierivät vuodet vainen
- Näin unta: kierohon katsoo kuu
- Nyt on niin rankka ilma
- He lempivät toistaan, mut tuota
- Kun vaivaani teille ma valittelin
- Kun pirua huutelin, tuli tää
- Mun lapseni, lasna ollen
- On synkeä mieleni. Murhein
- Niinkuin kuuhut loistain nousee
- Näin unessa kultani armaan
- Sa olet niinkuin kukka
- Ja sulla on renkahat, helmet
- Antoivat mulle opetusta
- Näin unta: taatto taivahan
- Me kuljimme vaunuissa kahden
- Kun kerran tulet vaimoksein
- Sun valkeille olkapäilles
- Nyt ratsasrykymentti
- Mut kastraatit ne voihkii
Lähde: Heine, Heinrich 1887: Runoelmia. Suomentanut Oskar Uotila. G. W. Edlund, Helsinki.